Ensimmäiset rokotukset vauvalle: hepatiitti B ja BCG, miksi ne annetaan ja mitä odottaa
Ensimmäiset viikot vauvan kanssa kuluvat syötöissä, vaippojen vaihdossa ja siinä, että yrität arvailla, mitä mikäkin itku tarkoittaa. Juuri kun arki alkaa vähän asettua, joku mainitsee sanat ensimmäiset rokotukset vauvalle, ja mieleen nousee uusi lista kysymyksiä.
Jos mietit, mitä rokotuksia vastasyntynyt saa, miksi osa annetaan niin aikaisin ja mikä on normaalia rokotuksen jälkeen, et ole yksin. Käydään asia läpi rauhallisesti, askel askeleelta.
Tämä teksti on kirjoitettu Suomen oloihin ja käsittelee erityisesti rokotuksia, joita voidaan antaa syntymässä tai pian sen jälkeen: hepatiitti B -rokotteen vastasyntyneen annos (osana rokotussarjaa) ja BCG-rokote tuberkuloosia vastaan, jota kaikki vauvat eivät tarvitse, mutta monet kyllä. Samalla katsomme, miten nämä liittyvät laajempaan rokotusohjelmaan Suomessa vauvan ensimmäisen elinvuoden aikana.
Miksi vastasyntyneen rokotukset ovat tärkeitä
Vauva syntyy maailmaan jonkinlaisen suojan kanssa. Raskauden loppuvaiheessa äidin vasta-aineita kulkeutuu istukan kautta lapseen, ja imetys jatkaa tätä suojan täydentämistä. Tämä on hyödyllistä, mutta:
- suoja on tilapäinen
- se ei kata kaikkia tauteja
- se vaihtelee äidin ja vauvan mukaan
Osa tartuntataudeista on erityisen hankalia juuri elämän ensimmäisinä kuukausina. Vauvat ovat pieniä, vastustuskyky on vasta kypsymässä, ja lapsi voi huonontua hyvin nopeasti.
Rokotus antaa immuunijärjestelmälle ikään kuin „lunttilapun”. Vauvan keho kohtaa vaarallisen taudinaiheuttajan sijaan vain sen vaarattoman osan tai heikennetyn version ja harjoittelee puolustautumista. Kun oikea taudinaiheuttaja joskus myöhemmin tulee vastaan, keho on jo valmiiksi hereillä.
Maailmanlaajuisesti rokotukset ovat yksi tehokkaimmista tavoista suojata lasta vakavilta taudeilta, pysyviltä vaurioilta ja ennenaikaiselta kuolemalta. Maailman terveysjärjestö WHO arvioi, että rokotukset estävät vuosittain miljoonia kuolemia. Numerot kuulostavat isoilta ja kaukaisilta, kunnes muistaa, että niihin sisältyy myös hyvin konkreettisia vauvoja, aivan kuten sinun lapsesi.
Yleiskuva: rokotukset syntymässä ja ensimmäisinä päivinä
Suomessa vastasyntyneen rokotukset ovat kohdennetumpia kuin monissa muissa maissa, mutta yksittäistapauksissa rokotuksia voidaan antaa jo synnytyssairaalassa. Vastasyntyneen rokotusaikataulu riippuu muun muassa äidin ja vauvan terveystiedoista sekä mahdollisista tartuntariskeistä.
Ensimmäisen elinkuukauden aikana voidaan harkita esimerkiksi:
-
Hepatiitti B -rokotussarja vastasyntyneelle
- Ensimmäinen annos voidaan antaa 24 tunnin sisällä syntymästä, jos vauvalla on suurentunut riski altistua hepatiitti B:lle
- Rokote annetaan osana 3–4 annoksen sarjaa ensimmäisen elinvuoden aikana
-
BCG-rokotus vastasyntyneelle (tuberkuloosi)
- Annetaan pian syntymän jälkeen tai ensimmäisten viikkojen aikana, jos vauvalla on kohonnut tuberkuloosiriski
- Yleensä yksi annos, joka jättää olkavarteen pienen BCG-arven
Moni vanhempi yllättyy siitä, että jotain voidaan antaa jo niin varhain. Se voi tuntua äkkinäiseltä. Siksi käydään seuraavaksi läpi, mitä nämä rokotteet ovat, miksi ajoitus on tärkeä, ja mitä rokotuksen jälkeen on tavallista.
Hepatiitti B -rokote: miksi sitä voidaan antaa jo syntymässä?
Mikä on hepatiitti B?
Hepatiitti B on virus, joka tulehduttaa maksaa. Aikuisena sairastettu akuutti hepatiitti voi olla voimakas ja oireinen, mutta vauvoilla suurin huoli liittyy krooniseen infektioon.
Jos vauva saa tartunnan syntymän yhteydessä tai varhain imeväisiässä, jopa jopa 90 %:lla tartunnan saaneista on riski, että tauti muuttuu pitkäaikaiseksi, krooniseksi hepatiitiksi. Se voi vaurioittaa maksaa hiljalleen vuosien ajan ja lisätä riskiä:
- maksakirroosiin (vakava maksavaurio)
- maksansiirtoa vaativaan maksan vajaatoimintaan
- maksasyöpään myöhemmin elämässä
Hepatiitti B -kantajuutta ei näe päällepäin. Moni aikuinen kantaa virusta tietämättään ja voi voida muuten täysin hyvin.
Miksi ensimmäinen annos annetaan niin aikaisin
Lääkärit puhuvat usein raskauden ja synnytyksen yhteydessä „vertikaalisesta tartunnasta”. Se tarkoittaa, että tartunta siirtyy äidistä lapseen raskauden aikana, synnytyksessä tai pian sen jälkeen.
Jos äidillä on hepatiitti B, riski tartuttaa vauva on ilman suojaa suuri. Siksi hepatiitti B -rokotus vastasyntyneelle on ajallisesti hyvin herkkä:
- se pyritään antamaan 24 tunnin kuluessa syntymästä
- se pienentää merkittävästi riskiä, että vauva saa tartunnan synnytyksen aikana
- teho on paras, kun rokote annetaan heti, ei viikkojen viiveellä
Jos äidillä todetaan raskauden aikana hepatiitti B -infektio, synnytyssairaalassa ja neuvolassa suunnitellaan yleensä:
- hepatiitti B -rokotteen vastasyntyneen annos pian syntymän jälkeen
- jatkoannokset 1, 2 ja 6 kuukauden iässä (tai muun sovitun rokotusohjelma Suomessa -aikataulun mukaan)
- joissakin tilanteissa lisäksi hepatiitti B -immunoglobuliini (HBIG) heti syntymän jälkeen, mikä antaa vauvalle valmiita vasta-aineita erityisen korkean riskin tilanteissa
Vaikka äidillä ei olisi todettua hepatiitti B -infektiota, monet maat rokottavat nykyään kaikki vastasyntyneet hepatiitti B:tä vastaan jo syntymässä. Suomessa lasten rokotukset sisältävät hepatiitti B -suojan tietyille ryhmille, esimerkiksi jos perheessä on hepatiitti B -kantaja tai perhe muuttaa alueelle, jossa tauti on yleinen. Taustalla on se, että kaikkia kantajia on vaikea tunnistaa, ja varhainen rokotus toimii ikään kuin turvaverkkona.
Rokotussarja ei ole kertaluonteinen
Hepatiitti B -rokote ei ole kertarokotus. Kestävän suojan saamiseksi tarvitaan useampi annos.
Suomessa hepatiitti B -suoja voidaan toteuttaa esimerkiksi näin:
- syntymän yhteydessä annettu annos vauvoille, joilla on kohonnut riski
- sen jälkeen erillisinä hepatiitti B -rokotteina 1, 2 ja 6 kuukauden iässä
- joissakin tapauksissa hepatiitti B sisältyy yhdistelmärokotteeseen myöhemmässä iässä (esimerkiksi muuttotilanteissa tai erillisissä riskiryhmäohjelmissa)
Osa vauvoista tarvitsee yksilöllisen aikataulun. Neuvola kirjaa suunnitelman lapsen rokotuskorttiin ja potilastietojärjestelmään.
Jos rokotusannoksia jää väliin tai niitä viivästetään, vauvalle voi jäädä suojan „aukkoja”, erityisesti jos riski tartunnalle on tiedossa jo syntymästä lähtien.
Mitä odottaa hepatiitti B -rokotteen jälkeen
Valtaosa vauvoista sietää hepatiitti B -rokotteen vastasyntyneen annoksen hyvin. Lyhytkestoisia oireita voivat olla:
- lievä punoitus tai turvotus pistoskohdassa
- tavallista herkempi itkuisuus tai kiukuttelu päivän ajan
- pieni lämmönnousu, noin 37,5–38 °C
Nämä ovat merkkejä siitä, että immuunijärjestelmä on huomannut rokotteen ja alkaa muodostaa suojaa.
Hepatiitti B -rokotteesta ei voi saada hepatiitti B -tartuntaa. Rokote ei sisällä elävää virusta.
BCG-rokotus vastasyntyneelle: suojaa tuberkuloosilta
Mikä on tuberkuloosi?
Tuberkuloosi (TB) on bakteerin (Mycobacterium tuberculosis) aiheuttama tauti. Monella tulee mieleen menneiden vuosisatojen keuhkotauti, mutta tuberkuloosia esiintyy edelleen sekä maailmalla että jonkin verran myös Suomessa, etenkin maahanmuuttajaväestössä ja maissa, joissa tauti on yleinen.
Tuberkuloosi iskee useimmiten keuhkoihin ja voi aiheuttaa:
- pitkäaikaisen yskän
- painon laskua
- yöhikoilua
- väsymystä
Vauvoilla ja pienillä lapsilla tuberkuloosi on erityisen hankala siksi, että se voi levitä keuhkoista muualle elimistöön. Vakavimpia muotoja ovat:
- tuberkuloottinen aivokalvontulehdus (TB-meningiitti)
- yleistynyt (miliaalinen) tuberkuloosi, jossa bakteeri leviää laajasti eri elimiin
Nämä muodot voivat aiheuttaa vakavia pysyviä haittoja tai jopa kuoleman. Siksi BCG-rokotuksen päätarkoitus on suojata pieniä lapsia juuri tältä vakavalta tuberkuloosilta, ei niinkään aikuisten tyypilliseltä keuhkotuberkuloosilta.
Kenelle BCG-rokote tarjotaan Suomessa?
Suomessa ei anneta BCG-rokotetta kaikille vastasyntyneille, vaan se on riskiryhmärokote. BCG-rokotus vastasyntyneelle tarjotaan esimerkiksi:
- vauvoille, jotka asuvat tai muuttavat alueelle, jossa tuberkuloosi on selvästi Suomea yleisempi
- vauvoille, joiden vanhemmista ainakin toinen on syntynyt maassa, jossa TB on yleinen
- vauvoille, jotka todennäköisesti viettävät pitkiä aikoja TB:n riskimaissa, esimerkiksi sukulaisten luona
Terveydenhoitaja käy raskauden aikana ja viimeistään synnytyssairaalassa läpi, kuuluuko vauva BCG-rokotteen kohderyhmään. Osassa sairaaloista rokote annetaan jo synnytyssairaalassa ennen kotiutumista, joskus taas saat kutsun BCG-rokotukseen neuvolasta ensimmäisten viikkojen aikana.
Miksi BCG annetaan varhain
Vakavan tuberkuloosin riski on suurin ensimmäisten elinvuosien aikana, etenkin alle 2-vuotiailla. Jos altistuminen tuberkuloosille tapahtuu varhain, on tärkeää, että suoja on jo olemassa.
Kun BCG-rokote annetaan vastasyntyneelle:
- suoja alkaa muodostua ennen kuin vauva tapaa laajemmin sukulaisia tai matkustaa
- pystytään ehkäisemään nimenomaan vakavia komplikaatioita, kuten TB-meningiittiä
- rokotus sopii luontevasti vauvan varhaisiin lääkärikäynteihin ja neuvolakäynteihin
Toisin kuin monet muut rokotteet, BCG annetaan yleensä vain kerran. Uusintarokotuksia ei tavallisesti tarvita.
Tunnettu BCG-arpi: mikä on tavallista?
Yksi yleisimmistä kysymyksistä liittyy BCG-arpeen olkavarressa.
BCG pistetään ihon alle pinnallisesti, useimmiten vasempaan olkavarteen. Rokotuskohdan reaktio etenee vaiheittain:
-
Ensimmäiset päivät
- Pistoskohdalle ilmaantuu pieni punainen kohouma
-
Seuraavat viikot
- Kyhmy voi hieman suurentua ja kohota
- Se voi muistuttaa pientä rakkulaa tai finniä
-
Viikkojen ja kuukausien kuluessa
- Kohta voi hieman vuotaa tai siihen muodostuu rupi
- Lopulta se paranee ja tilalle jää pieni pyöreä arpi, tyypillisesti noin 2–10 mm
Tämä on normaalia. Arpi kertoo, että rokotus on aiheuttanut halutun paikallisreaktion.
Vältä:
- rakkulan puristelua tai puhkomista
- tiukkaa teippilappua tai sidettä rokotuskohdan päällä, ellei terveydenhuollon ammattilainen niin ohjeista
- voiteiden, antiseptien tai muiden aineiden laittamista pistoskohtaan omin päin
Jos alue muuttuu erittäin punaiseksi, kuumaksi ja kipeäksi tai alkaa erittää runsaasti märkäistä nestettä, ota yhteyttä neuvolaan tai lääkäriin tulehduksen poissulkemiseksi. Useimmiten BCG-kohdat paranevat itsekseen ilman hoitoa.
Tavalliset reaktiot vauvan rokotusten jälkeen
Olipa kyseessä rokotukset synnytyssairaalassa tai myöhemmin annettavat rokotukset rokotusohjelma Suomessa -aikataulun mukaan, vauvan elimistö reagoi usein samantyyppisellä, lyhytaikaisella tavalla.
Tavallisia ja odotettavia reaktioita ovat:
- lievä kuume (noin 37,5–38 °C), etenkin ensimmäisen vuorokauden aikana
- punoitus, turvotus tai pieni kova kyhmy pistoskohdassa
- lisääntynyt itkuisuus tai tarve olla sylissä
- ruokahalun lievä heikkeneminen lyhytaikaisesti
- uni voi olla tavallista katkonaisempaa päivän tai pari
Usein nämä oireet helpottavat 1–2 vuorokauden kuluessa.
Milloin lääkäriin tai päivystykseen?
Vanhempi tuntee oman vauvan parhaiten. Jos jokin tuntuu huolestuttavalta, saa aina olla yhteydessä neuvolaan, omalle terveysasemalle tai päivystykseen. Kiireellisessä hädässä soitetaan numeroon 112.
Yleisohjeita, jolloin on hyvä hakea hoitoarviota:
- vauvan kuume nousee yli 38,5 °C ja jatkuu yli 48 tuntia
- pistoskohta muuttuu erittäin punaiseksi, turvonneeksi tai näyttää pahenevan selvästi
- vauva on poikkeuksellisen veltto, erittäin unelias tai vaikeasti heräteltävä
- ilmenee allergisen reaktion merkkejä, kuten
- kasvojen, huulten tai kielen turvotus
- hengitysvaikeudet
- laaja-alainen nokkosihottuma tai ihottuma
Vakavat, välitöntä hoitoa vaativat allergiset reaktiot rokotuksiin ovat erittäin harvinaisia, ja rokotuksia antava henkilökunta on koulutettu tunnistamaan ja hoitamaan ne nopeasti.
Miten lohduttaa vauvaa rokotuksen jälkeen
Monesta vanhemmasta tuntuu pahalta katsoa, kun vauva itkee pistoksen ajan. Pienillä keinoilla kokemusta voi pehmentää sekä vauvalle että aikuiselle.
Keinoja rauhoittaa vauvaa:
-
Ihokontakti
- Pidä vauvaa paljaalla iholla rinta rintaa vasten rokotuksen jälkeen
- Tämä tasaa vauvan hengitystä, sykettä ja lämpöä
-
Rintaruokinta tai pulloruokinta
- Ruokkiminen rokotuksen aikana tai heti sen jälkeen rauhoittaa
- Äidinmaito sisältää luonnostaan myös kivunlievitystä tukevia aineita
-
Hellä keinuva liike
- Sylissä kävely, keinutuolissa keinuminen tai kantoliina helpottavat oloa
- Moni vauva rauhoittuu jo tutusta liikkeestä ja äänistä
-
Pehmeä puhe tai laulaminen
- Vanhemman ääni on pienelle vauvalle hyvin tärkeä turvan lähde
Jos rokotuksen jälkeen tulee lievää kuumetta tai selvä kipu pistoskohtaan, neuvola tai lääkäri voi suositella parasetamolia vauvalle. Noudata aina annostusohjeita tarkasti ja käytä nimenomaan vauvoille tarkoitettua valmistetta.
Yleisiä huolia vauvan rokotuksista
„Eikö tämä ole liian monta rokotusta liian aikaisin?”
Tämä ajatus on monella mielessä. Se kuulostaa loogiselta, mutta ei vastaa sitä, miten immuunijärjestelmä toimii.
Vauvan keho kohtaa joka päivä tuhansia antigeenejä. Antigeenejä ovat esimerkiksi bakteerien ja virusten osat, ravinnon proteiinit, pöly ja muut ympäristön hiukkaset. Heti syntymästä lähtien vauvan iho, suu ja suolisto kolonisoituvat valtavalla bakteerikirjolla.
Niihin verrattuna lasten rokotuksissa oleva antigeenimäärä on hyvin pieni. Nykyaikaiset rokotteet ovat aiempaa tarkemmin puhdistettuja, joten vaikka rokotettavien tautien määrä on kasvanut, kokonaisantigeenimäärä on itse asiassa vähentynyt vuosikymmenten aikana.
Terve, täysiaikaisena syntynyt vauva pystyy käsittelemään rokotukset ja arjen muut mikrobikontaktit ilman, että immuunijärjestelmä „kuormittuu liikaa”.
Rokotteen aineosat: ovatko ne turvallisia?
Rokotteissa on tehoaineen eli antigeenin lisäksi myös muita aineosia, kuten:
- pieniä määriä säilytteitä tai stabilointiaineita
- suoloja ja sokeriyhdisteitä, jotka pitävät rokotteen koostumuksen ja happamuuden sopivana
- hyvin vähäisiä jäämiä valmistusprosessissa käytetyistä aineista
Näitä ainesosia on hyvin pienissä määrissä, reippaasti alle niiden turvallisuusrajojen, jotka esimerkiksi Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ja Euroopan lääkevirasto EMA asettavat. Rokotteet ja rokotusohjelma arvioidaan Suomessa muun muassa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) asiantuntijatyöryhmissä.
Samoja aineita tulee lapseen ajan myötä usein suurempina pitoisuuksina ruuan, veden ja ympäristön kautta. Esimerkiksi tavallinen ruokavalio tai vesijohtovesi sisältää monia aineita luonnostaan enemmän kuin yksittäinen rokoteannos.
Kaikki rokotusohjelma Suomessa -ohjelman rokotteet on testattu laajoissa tutkimuksissa tuhansilla lapsilla ja niiden turvallisuutta seurataan jatkuvasti.
Miksi rokotusten viivästyttäminen on riski?
Rokotusten venyttäminen voi tuntua varovaiselta kompromissilta, mutta se jättää vauvan pidemmäksi aikaa ilman suojaa juuri siinä iässä, jolloin osa taudeista on vaarallisimpia.
Esimerkkejä:
- Hepatiitti B – mitä pidempään hepatiitti B -positiivisen äidin vauva on ilman ensimmäistä annosta, sitä suurempi riski tartunnalle ja krooniselle maksasairaudelle.
- Tuberkuloosi ja BCG – vakavat muodot, kuten aivokalvontulehdus, ovat tyypillisimpiä juuri pienillä lapsilla. Varhainen BCG pienentää näiden riskiä.
Erilaiset „vaihtoehtoiset aikataulut” eivät perustu tutkimusnäyttöön, eivätkä suomalaiset tai kansainväliset asiantuntijaorganisaatiot suosittele niitä. Ne lähinnä pidentävät aikaa, jolloin lapsi on turhaan vailla suojaa.
Jos jokin rokotuksissa askarruttaa, siitä kannattaa mieluummin puhua suoraan neuvolassa tai lääkärin kanssa kuin siirtää rokotteita hiljaisesti eteenpäin. Ammattilainen voi käydä läpi juuri sinun lapsesi tilanteen, hyödyt ja riskit rokotuskohtaisesti.
Ensimmäisen vuoden rokotusohjelma: mihin vastasyntyneen rokotukset sopivat?
Rokotukset ensimmäisen kuukauden aikana ovat vasta alkua suunnitelmalliselle kokonaisuudelle, jonka tavoitteena on suojata lasta useita eri tauteja vastaan.
Suomessa lasten rokotukset ensimmäisen elinvuoden aikana (THL:n kansallisen ohjelman mukaan, kirjoitushetkellä) sisältävät yleensä:
-
Syntymässä tai pian sen jälkeen (valituille vauvoille)
- Hepatiitti B -rokotus vastasyntyneelle (jos perheessä tai äidillä on kohonnut riski)
- BCG-rokotus vastasyntyneelle (jos tuberkuloosiriski on kohonnut)
-
3 kuukauden iässä
- Ensimmäinen perusrokote (yleensä 5- tai 6-valenttinen yhdistelmärokote, joka suojaa mm. kurkkumädältä, jäykkäkouristukselta, hinkuyskältä, Hib-taudeilta ja poliolta, joissakin tapauksissa myös hepatiitti B:ltä)
- Pneumokokkirokote
-
5 kuukauden iässä
- Toinen annos yhdistelmärokotetta
- Toinen annos pneumokokkirokotetta
-
12 kuukauden iässä
- Kolmas annos yhdistelmärokotetta (ohjelman mukaan)
- Kolmas pneumokokkiannos (nykyisessä ohjelmassa tämäkin sisältyy varhaislapsuuden rokotuksiin)
- MPR-rokote (tuhkarokko, sikotauti, vihurirokko)
Erityistilanteissa voidaan antaa myös muita rokotuksia, kuten rotavirusrokote tai hepatiitti B -yhdistelmärokote, esimerkiksi keskosille tai riskiryhmiin kuuluville lapsille. Näistä kerrotaan aina yksilöllisesti neuvolassa.
Jos vauva sai hepatiitti B -annoksen syntymässä, myöhemmät hepatiitti B -rokotteet täydentävät suojan täyteen tehoon ensimmäisen vuoden aikana.
Neuvolan rokotussuunnitelma ja lapsen oma rokotuskortti kertovat aina ajantasaisen tilanteen ja seuraavat rokotuspäivät. THL:n ja hyvinvointialueiden verkkosivuilta löytyy myös rokotusohjelma Suomessa kokonaisuudessaan.
Lopuksi
Päätökset vastasyntyneen rokotuksista voivat tuntua raskailta. Vanhemmalta pyydetään lupaa johonkin, joka aiheuttaa pienen itkun ja hetkellisen kivun nyt, jotta ehkäistään tauti, jota et näe ja jota lapsesi ei ehkä koskaan sairastaisikaan.
Ehkäisy on hankala laji juuri siksi. Kun rokotteet toimivat, mitään näkyvää ei tapahdu. Ei hiljalleen maksaa tuhoavaa hepatiitti B -infektiota. Ei tuberkuloottista aivokalvontulehdusta taaperoiässä. Ei yllättävää, kiireistä sairaalamatkaa taudin takia, joka olisi ollut estettävissä.
BCG-rokote, hepatiitti B -rokotus vastasyntyneelle ja muut vauvan turvalliset rokotukset eivät ole pelkkä rasti neuvolakortissa, vaan keino kallistaa vaakaa lapsesi pitkän ja terveen elämän puolelle.
Kysy, jos jokin mietityttää. Pyydä neuvolasta aikaa keskustelulle. Kun ymmärrät, miksi ja miten rokotukset toimivat, niiden valitseminen osaksi lapsesi elämää on yksi parhaista, tutkitusti tehokkaista tavoista suojella häntä elämän herkimpinä kuukausina.
Me, Erby-sovelluksen kehittäjät, emme ota vastuuta päätöksistä, jotka teet näiden tietojen perusteella. Tiedot on tarkoitettu vain yleiseen tiedotukseen, eivätkä ne korvaa henkilökohtaista lääkärin neuvontaa.
