Vauvan itku tuntuu vanhemmasta usein koko kehossa. Se voi herättää huolta, nostaa sykettä ja saada miettimään, miksi vauva itkee, vaikka kaikki mahdollinen on jo kokeiltu. Jos olo käy kuormittuneeksi, et ole epäonnistunut. Vauvan itku on viestintää, ei arvio vanhemmuuden onnistumisesta.
Vauva ei vielä osaa kertoa sanoin, että hänellä on nälkä, väsyttää, palelee tai jokin tuntuu epämukavalta. Itku on hänen keinonsa kutsua aikuinen apuun. Vähitellen opit tunnistamaan oman lapsesi rytmejä ja eleitä, mutta alussa rauhallinen tarkistuslista helpottaa tilannetta.
Yleisiä vauvan itkun syitä ovat:
Usein vauvan itkuun ei löydy vain yhtä selitystä. Nälkäinen vauva voi olla samalla yliväsynyt, ja vatsavaivainen vauva väsyy itkemiseen nopeasti. Vauvan rauhoittaminen onkin usein mahdollisten syiden rauhallista läpikäymistä, ei yhden varman keinon etsimistä.
Moni toivoo, että vauvan itku merkitykset voisi opetella kuin sanakirjasta. Yhtä kaikille vauvoille sopivaa tulkintaa ei kuitenkaan ole. Sama vauva voi itkeä eri päivinä eri tavalla, ja ajan mittaan tunnet juuri oman lapsesi viestit parhaiten.
Itkun sävy, rytmi ja vauvan kehonkieli voivat silti antaa hyödyllisiä vihjeitä.
Vauvan nälkä itku alkaa usein pienestä kitinästä, ähinöistä tai toistuvasta, rytmikkäästä äänestä. Jos ruokailu viivästyy, itku yleensä voimistuu. Moni vauva näyttää nälän ensimerkkejä jo ennen varsinaista itkua:
Itku on usein myöhäinen nälän merkki. Kun vauvan nälkä huomataan jo varhaisista merkeistä, syöminen sujuu tavallisesti rauhallisemmin.
Väsynyt vauva voi aluksi kitistä, murahdella tai vaikuttaa levottomalta. Hän saattaa hieroa silmiään, haukotella, tuijottaa tyhjyyteen, kääntää katseensa pois ihmisistä tai leluista tai vetää korviaan.
Kaikki vauvat eivät näytä väsyneiltä raukealla tavalla. Osa vilkastuu väsyessään: kädet ja jalat heiluvat, vauva rimpuilee ja näyttää siltä kuin hän vastustelisi unta. Vastasyntynyt jaksaa usein olla hereillä vain lyhyen aikaa, joskus noin 45-60 minuuttia kerrallaan. Kun vauva on jo aivan lohduton, hän voi olla yliväsynyt ja tarvita tavallista enemmän apua nukahtamiseen.
Jos vauva itkee kivusta, itku voi alkaa äkisti ja kuulostaa tavallista kimeämmältä, läpitunkevammalta tai hätääntyneemmältä. Sitä ei välttämättä edellä tavallinen kitinä. Vauva voi vetää jalkoja vatsaa kohti, kaareuttaa selkäänsä, kalveta tai olla vaikeasti lohdutettavissa.
Yksittäinen kirkuminen ei vielä tarkoita vakavaa ongelmaa. Jos sinusta kuitenkin tuntuu, että itku on selvästi erilainen kuin yleensä, luota havaintoosi ja tarkista vauvan vointi huolellisesti.
Tylsistynyt vauva voi kitistä, rauhoittua hetkeksi, kun hänelle puhutaan tai hänen kanssaan seurustellaan, ja aloittaa sitten uudelleen. Liialliset ärsykkeet voivat näyttää samalta, mutta silloin ongelma on usein ympäristössä: televisio on päällä, huoneessa on paljon ihmisiä, valot ovat kirkkaat tai päivän aikana on ollut paljon menoa.
Vauva voi kääntää katsettaan pois, puristaa kädet nyrkkiin, tehdä nykiviä liikkeitä, räpytellä levottomasti tai punoittaa kasvoiltaan. Tällaisessa tilanteessa vähemmän on usein enemmän. Hämärä huone, syli ja tasainen ääni voivat auttaa paremmin kuin uusi lelu tai lisää toimintaa.
Kun vauva itkee kovaa, omat ajatukset voivat mennä lukkoon. Silloin yksinkertainen lista auttaa alkuun. Käy kohdat läpi rauhassa yksi kerrallaan.
Onko vauvalla nälkä?
Tarjoa maitoa, jos edellisestä syötöstä on aikaa tai huomaat nälän merkkejä. Rintaruokittu vastasyntynyt voi syödä 8-12 kertaa vuorokaudessa, joskus enemmänkin tiheän imun jaksoissa.
Tarvitseeko vaippa vaihtaa?
Tarkista, onko vaippa märkä tai likainen, hankaako se, onko se liian tiukalla tai onko iho ärtynyt.
Onko vauvalla liian kuuma tai kylmä?
Tunnustele rintakehää tai niskan takaosaa, älä käsiä tai jalkoja, jotka voivat tuntua viileiltä ilman että vauvalla on kylmä. Nukkumiseen sopiva huonelämpötila on yleensä noin 18-20 °C. Lisää tai vähennä tarvittaessa yksi kevyt kerros.
Onko vauva väsynyt?
Himmenna valoja, vähennä ääniä ja aloita tuttu rauhoittumisrutiini. Unimerkkeihin kannattaa reagoida jo varhain, ennen kuin vauva ehtii yliväsyä.
Voisiko kyse olla ilmavaivoista tai vatsakivusta?
Pidä syötön aikana taukoja röyhtäyttämistä varten. Voit kannatella vauvaa pystyasennossa olkapäätä vasten, pyöritellä hänen jalkojaan hellästi polkupyöräliikkeellä tai hieroa vatsaa myötäpäivään silloin, kun vauva on rauhallinen.
Onko ärsykkeitä liikaa?
Siirtykää rauhallisempaan tilaan, sulje televisio ja pyydä vieraita antamaan vauvalle tilaa. Täyttä hiljaisuutta ei aina tarvita, mutta tasainen ja ennakoitava ympäristö voi rauhoittaa.
Tarvitseeko vauva vain lohtua?
Ota vauva syliin, pidä lähelläsi ja puhu rauhallisesti. Vauva ei manipuloi pyytämällä syliä, vaan hakee aikuiselta apua oman olonsa säätelyyn.
Tarkistuslista auttaa käytännössä vastaamaan kysymykseen, miksi vauva itkee. Jos selvää syytä ei löydy, sekin on tavallista. Joskus vauva tarvitsee vain tukea rauhoittumiseen, vaikka perustarpeet olisivat kunnossa.
Yksi keino ei tehoa jokaiseen vauvaan tai joka tilanteessa. Usein paras apu löytyy muutaman rauhoittavan asian yhdistelmästä. Aloita perusteista ja kokeile sitten läheisyyttä, liikettä tai tasaista ääntä.
Pienen vauvan kohdalla nälkä kannattaa tarkistaa ensimmäisenä, sillä se on hyvin tavallinen itkun syy. Tarjoa rintaa, tuttipulloa tai lypsettyä maitoa ilman huolta siitä, että tiheä syöttäminen loisi huonoja tapoja. Vastasyntyneelle tiheä imu on normaalia.
Jos vauva irrottautuu syödessä toistuvasti itkien, kaareuttaa selkäänsä, yskii, oksentaa voimakkaasti tai vaikuttaa epämukavalta lähes jokaisella syötöllä, ota yhteyttä neuvolaan. Myös imuotteen, ruokinta-asennon ja pulauttelun kanssa saa ja kannattaa pyytää apua.
Ihokontakti on lempeä ja tehokas tapa vauvan rauhoittamiseen. Aseta vaippasillaan oleva vauva pystyasentoon paljasta rintaasi vasten ja peitä hänen selkänsä kevyesti esimerkiksi peitolla tai omalla paidallasi. Istu mukavasti ja pysy itse hereillä.
Vanhemman lämpö, sydämen syke, tuoksu ja hengityksen rytmi voivat tasata vauvan hengitystä, sykettä ja stressireaktiota. Ihokontakti tukee myös imetystä ja kiintymyssuhdetta. Se ei ole vain synnytyssairaalan ensihetkien keino, vaan siitä voi olla hyötyä pitkään.
Moni vastasyntynyt rauhoittuu, kun hän saa kokemuksia, jotka muistuttavat kohdun suojaisuudesta ja tasaisesta liikkeestä.
Kaikkia keinoja ei tarvitse käyttää samalla kertaa. Kokeile yhtä tai kahta ja seuraa, mikä sopii omalle vauvallesi.
Hyvin säädetty kantoliina tai kantoreppu yhdistää lämmön, läheisyyden ja liikkeen. Monelle vauvalle se on erityisen toimiva yhdistelmä. Se voi helpottaa etenkin iltapäivän ja illan hankalia hetkiä, jolloin vauva haluaa syliin mutta aikuisen pitäisi saada myös käsiään käyttöön.
Varmista, että vauva on kantovälineessä napakasti ja kasvot ovat koko ajan näkyvissä. Vauvan tulee olla niin lähellä, että voit suukottaa hänen päälakeaan. Leuka ei saa painua rintaa vasten, selän tulee olla tuettu ja hengitystiet pidetään aina vapaina. Vauvaa ei syötetä kantovälineessä niin, ettei hänen asentoaan voi jatkuvasti nähdä ja valvoa.
Tasainen, hiljainen ääni rauhoittaa joitakin vauvoja, koska se peittää kodin äkillisiä ääniä. Kokeile esimerkiksi sateen ääntä, tuulettimen huminaa tai vauvoille tarkoitettua kohinaääntä mieluummin kuin vaihtelevarytmistä musiikkia.
Pidä äänenvoimakkuus matalana, enintään noin 50 desibelissä eli hiljaisen keskustelun tasolla. Aseta laite kauas vauvan sängystä. Kovaa ääntä ei pidä soittaa koko yötä vauvan pään vieressä.
Jos olohuoneessa mikään ei tunnu auttavan, vaihda paikkaa. Käy parvekkeella, pihalla tai avoimen ikkunan ääressä, jos sää ja vauvan vaatetus sallivat. Lyhyt kävelylenkki voi katkaista itkun kierteen.
Joskus riittää, että siirtyy toiseen huoneeseen. Uusi ympäristö voi rauhoittaa myös vanhempaa, ja se voi auttaa enemmän kuin ensin ajattelisi.
Lämmin kylpy voi rentouttaa jännittynyttä vauvaa, etenkin ennen yöunia. Veden tulee tuntua miellyttävän lämpimältä, ei kuumalta. Ota pyyhe, vaipat ja vaatteet valmiiksi esille, jotta toinen käsi voi olla aina vauvassa kiinni.
Kaikki vauvat eivät pidä kylvystä. Jos vauva itkee vedessä vain enemmän, kylpyä ei tarvitse käyttää iltarituaalina väkisin.
Vaunujen tasainen liike tai automatkan tärinä voi auttaa, jos vauvan itku yöllä tai illalla jatkuu pitkään. Kiinnitä vauva aina asianmukaisesti vaunujen valjaisiin tai turvaistuimeen.
Jos vauva nukahtaa turvaistuimeen, siirrä hänet mahdollisuuksien mukaan pian kotiin tultuaan selälleen tasaiselle ja napakalle nukkuma-alustalle. Turvaistuin on tarkoitettu matkustamiseen, ei tavalliseen nukkumiseen.
Koliikilla tarkoitetaan tilannetta, jossa muuten terve vauva itkee paljon ilman selvää syytä. Tavallisen määritelmän mukaan itkua on yli kolme tuntia päivässä vähintään kolmena päivänä viikossa. Koliikki alkaa usein ensimmäisten elinviikkojen aikana, on voimakkaimmillaan noin 6-8 viikon iässä ja helpottaa tavallisesti 3-4 kuukauden ikään mennessä.
Mahdollisia koliikin oireita ovat:
Liian paljon itkevä vauva kuormittaa koko perhettä, mutta koliikki ei johdu huonosta vanhemmuudesta. Keskustele neuvolassa, lääkärissä tai apteekissa ennen kuin kokeilet tippoja, ravintolisiä tai teet suuria muutoksia ruokintaan.
Hakeudu kiireellisesti arvioon soittamalla Päivystysapuun numeroon 116117 tai hätätilanteessa numeroon 112, jos vauvalla on jokin seuraavista oireista:
Tunnet oman vauvasi. Apua saa hakea aina, vaikka et osaisi nimetä tarkkaa syytä huolelle.
Joskus olet syöttänyt, vaihtanut vaipan, röyhtäyttänyt, pitänyt sylissä, kävellyt, keinuttanut ja suhissut, mutta vauva itkee silti. Se voi herättää ärtymystä, avuttomuutta, surua, paniikkia tai jopa raivoa. Tällaiset tunteet ovat yleisiä. Vauvan itku on tarkoituksella vaikea sivuuttaa. Kuormittuminen ei tee sinusta huonoa vanhempaa.
Tärkeintä on, mitä teet seuraavaksi.
Jos huomaat olevasi äärirajoilla:
Turvallisessa sängyssä itkevä vauva on turvassa, kun taas täysin uupuneen aikuisen käsissä riski kasvaa. Vauvaa ei saa koskaan ravistaa. Ravistelu voi aiheuttaa vakavan aivovamman tai johtaa kuolemaan sekunneissa.
Miten rauhoittaa itkevä vauva ei ole kysymys, johon löytyy aina yksi täydellinen vastaus. Kyse on havainnoinnista, vastaamisesta, uusista yrityksistä ja siitä, että vaikeina päivinä pyytää apua. Vauva ei tarvitse täydellistä vanhempaa. Hän tarvitsee turvaa, lohtua ja aikuisen, joka huolehtii myös omasta jaksamisestaan.