Vauvan syntymä voi tuntua samaan aikaan valtavalta rakkaudelta ja täydelliseltä myllerrykseltä. Saatat katsoa puolisoasi pyykkivuoren, puoliksi juotujen kahvikuppien ja tuttipullojen keskeltä ja miettiä: ”Keitä me oikein olemme nyt?” Jos ajatus herättää syyllisyyttä, pysähdy hetkeksi. Et ole yksin. Parisuhde vauvan jälkeen muuttuu usein paljon ennen kuin uusi arki alkaa tuntua omalta.
Moni pari kokee tyytyväisyyden parisuhteeseen heikkenevän vauvan syntymän jälkeen ainakin hetkellisesti. Se ei tarkoita, että suhteessa olisi jotain peruuttamattomasti pielessä tai että olisitte valinneet toisianne väärin. Te molemmat totutte valtavaan muutokseen kehossa, mielessä, taloudessa ja arjen käytännöissä, usein aivan liian vähäisillä unilla.
Ennen vauvaa aikaa saattoi jäädä keskusteluille, levolle, yhteisille suunnitelmille ja spontaanille tekemiselle. Nyt toinen ehkä imettää tai rauhoittelee vauvaa aamuyöllä, kun toinen yrittää kerätä voimia seuraavan päivän työvuoroa varten. Koti voi olla meluisampi, sotkuisempi ja täynnä pieniä päätöksiä, joita tehdään päivästä toiseen.
Moni odottaa, että rakkaus vauvaa kohtaan lähentää automaattisesti myös vanhempia. Näinkin voi käydä. Toisinaan paine kuitenkin nostaa esiin asioita, jotka olivat ennen helpompia ohittaa.
Se on tavallista.
Synnytyksen jälkeiset ensimmäiset kuukaudet voivat olla hyvin suorittavaa aikaa. Kyse ei välttämättä ole siitä, että rakkaus olisi kadonnut. Saatatte vain yrittää selvitä päivästä toiseen. Näillä asioilla on iso ero.
Vauvan jälkeen riidat eivät yleensä oikeasti koske tiskikonetta tai sitä, kuka unohti ostaa vaippoja. Pienten tilanteiden alla voi olla suurempia kokemuksia: ”Jään tämän kanssa yksin.” ”Et näe, miten kovasti yritän.” ”Minulla on ikävä meitä.” ”En saa koskaan omaa hengähdystaukoa.”
Yksi yleisimmistä kitkan aiheista on näkymätön työ eli henkinen kuorma. Se tarkoittaa kaikkea sitä suunnittelua, muistamista ja ennakointia, jota ulkopuolinen ei välttämättä huomaa, mutta joka väsyttää jatkuvasti.
Siihen voi kuulua esimerkiksi:
Toinen vanhempi voi tehdä paljon näkyviä asioita, kuten laittaa ruokaa tai viedä roskat, samalla kun toinen pyörittää mielessään koko perheen arjen järjestelmää. Molemmat voivat olla aidosti kuormittuneita. Silti näkymätöntä työtä kantava jää usein erityisen yksin, koska kukaan ei näe kaikkea sitä, mitä hänen päässään tapahtuu.
Siksi näkymätön työ vauvaperheessä kannattaa jakaa tietoisesti. Oikeudenmukaisuus ei tarkoita vain sitä, kuka vaihtaa enemmän vaippoja. Se tarkoittaa myös sitä, kuka muistaa, että vaippoja pitää hankkia lisää.
Saatatte huomata, että teillä on erilaiset vaistot ruokailun, unien, lohduttamisen, vierailijoiden, rytmien tai ruutuajan suhteen. Toinen haluaa selkeän päivärytmin, toinen seuraa mieluummin vauvan tarpeita päivä kerrallaan. Toinen huolestuu jokaisesta yskähdyksestä, toinen toteaa ehkä turhankin nopeasti, että ”ei siinä mitään ole”.
Erilaiset näkemykset eivät tee kummastakaan automaattisesti huonoa vanhempaa. Kun on väsynyt ja huolissaan, pienikin erimielisyys voi kuitenkin kuulostaa arvostelulta.
Kannattaa muistuttaa itseä siitä, että opettelette molemmat. Kukaan ei synny valmiina juuri oman vauvansa vanhemmaksi.
Väsymys ja parisuhde eivät aina sovi helposti yhteen. Kun unta on kertynyt katkonaisesti muutama tunti, neutraalikin huomautus voi tuntua piikiltä. Unohtunut tehtävä voi näyttää välinpitämättömyydeltä. Saatat itkeä asiasta, joka ei olisi vuosi sitten hetkauttanut lainkaan.
Se ei tee sinusta hankalaa tai liian herkkää. Hermosto on vain äärirajoilla.
Jos riita alkaa aamukahdelta pitkän päivän ja vaikean nukutuksen jälkeen, koko ongelmaa ei ehkä tarvitse ratkaista juuri silloin. Voi riittää, että sanoo: ”Olemme molemmat aivan poikki. Palataan tähän huomenna.”
Moni kuvailee, että vauvan jälkeen parisuhde alkaa muistuttaa kämppäkaveruutta. Keittiössä vaihdetaan vuoroa, kerrotaan päikkäreistä, syömisistä, laskuista ja pyykeistä. Vanhemmuustiimi voi toimia hyvin, mutta romanttinen yhteys tuntuu etäiseltä.
Se voi sattua, varsinkin jos ikävöitte suhteenne rennompaa ja leikkisämpää vaihetta.
Tämän ei silti tarvitse jäädä pysyväksi olotilaksi. Usein vauvan jälkeen läheisyys palaa pienistä, toistuvista hetkistä eikä yhdestä täydellisestä treffi-illasta.
Katkeruus parisuhteessa ei yleensä ala suurena räjähdyksenä. Se voi kuulostaa mielessä tältä:
Tällaiset ajatukset ovat ymmärrettäviä. Jos ne jäävät pitkäksi aikaa sanomatta, ne kuitenkin kovettuvat. Puoliso ei voi vastata tarpeeseen, josta hän ei tiedä, eikä kenenkään pitäisi joutua kantamaan kaikkia pettymyksiä yksin.
Hyvä kommunikointi vauvaperheessä ei tarkoita sitä, ettei riitoja olisi koskaan. Se tarkoittaa, että opitte riitelemään vähemmän satuttavasti ja palaamaan ristiriitojen jälkeen takaisin yhteyteen.
Päivittäinen keskusteluhetki ei tarvitse kynttilöitä, syvällistä katsekontaktia ja tuntia keskeytymätöntä aikaa. Useimmissa vauvaperheissä se olisi melko epärealistista.
Kokeilkaa viittä minuuttia. Ihan oikeasti, viittä.
Voitte kysyä toisiltanne:
Jutella voi teetä keittäessä, vaunulenkillä tai silloin, kun vauva on viimein nukahtanut. Tarkoitus ei ole tehdä hetkestä täydellistä, vaan pysyä kärryillä siitä, miten toisella menee.
Kun kuormitus kasvaa, on helppo sanoa: ”Et koskaan auta” tai ”Ei sinua kiinnosta”. Näistä lauseista toinen menee usein puolustuskannalle, vaikka niiden taustalla olisi todellinen hätä.
Kokeile sen sijaan sanoittaa omaa kokemustasi:
Tunteiden ilmaisu vauvaperheessä ei tarkoita sitä, että vaikeat asiat pitäisi pehmentää olemattomiin. Kyse on siitä, että puolisolle annetaan mahdollisuus kuulla, mistä oikeasti on kyse, ilman välitöntä hyökkäyksen tunnetta.
Kiittäminen voi tuntua jopa hassulta silloin, kun kumpikin tekee vain sen, mihin voimat juuri ja juuri riittävät. Sano se silti.
”Kiitos kun tiskasit.”
”Kiitos, että nousit vauvan kanssa.”
”Huomasin, että hoidit pyykit.”
”Olit tosi kärsivällinen kylpyhetkessä.”
Pieni huomioiminen voi muuttaa kodin ilmapiiriä yllättävän paljon. On helpompi jaksaa, kun oma panos tulee nähdyksi. Ja kiitosta tarvitsevat molemmat.
Lyhyt viikoittainen keskustelu voi ehkäistä kymmeniä ärtyneitä huomautuksia arjen keskellä. Pitäkää se käytännöllisenä, rauhallisena ja rajattuna. Tämä ei ole oikea hetki avata uudelleen tiistaiyön pahinta riitaa.
Laittakaa 15 minuutin ajastin ja käykää läpi:
Ajatelkaa tätä yhteisen arjen johtamisena, ei pistelaskuna. Olette samalla puolella, vaikka se ei väsyneenä aina siltä tuntuisi.
Vauva-arjen tehtävien jakamisessa tasapuolisuus ei aina tarkoita täysin samanlaisia osuuksia. Imettävä vanhempi käyttää luonnostaan enemmän aikaa syöttämiseen, mutta toinen voi ottaa vastuuta röyhtäytyksistä, vaipanvaihdoista, vauvan rauhoittelusta, rintapumpun osien pesusta, veden ja välipalan tuomisesta tai aamuvuorosta raskaan yön jälkeen.
Tavoitteena ei ole täydellinen Excel-taulukko. Tärkeämpää on yhteinen kokemus siitä, että kummankin lepo, aika ja jaksaminen ovat arvokkaita.
Istukaa alas ja kirjoittakaa kaikki ylös. Ei vain ilmeisimpiä kotitöitä.
Listalle voi tulla esimerkiksi:
Kun koko työmäärä näkyy paperilla, se voi herättää. Epämääräinen ärtymys muuttuu asioiksi, joihin voi oikeasti löytää ratkaisuja.
Ehkä toinen pitää ruoanlaitosta ja toinen hoitaa mieluummin laskut sekä lomakkeet. Se on täysin hyvä lähtökohta. Varoikaa kuitenkin sitä, ettei ”en osaa tuota” muutu pysyväksi vapaalipuksi epämiellyttävistä tehtävistä.
Jos toinen hoitaa aina oksennuksen tahrimat lakanat, aamuneljän heräilyt tai loputtoman ajanvarausten selvittelyn, katkeruus alkaa helposti kasvaa. Vaihtakaa vuoroa myös niissä töissä, joista kumpikaan ei pidä. Vaikeat osuudet kuuluvat molemmille.
Reilu työnjako tarkoittaa, että kumpikin omistaa tiettyjä tehtäviä alusta loppuun asti. Ei niin, että toinen odottaa ohjeita, vaan niin, että hän sanoo: ”Minä hoidan tämän.” Siihen kuuluu myös sen huomaaminen, milloin asia pitää tehdä.
Treffi-ilta on ihana, jos lastenhoito järjestyy, voimia riittää, rahaa on käytettävissä ja vauva sattuu olemaan yhteistyöhaluinen. Yhteys ei kuitenkaan voi olla vain kerran kuussa järjestettävän illan varassa.
Etsikää pieniä yhteyden hetkiä.
Hetket voivat näyttää pieniltä, mutta ne eivät ole merkityksettömiä. Ne muistuttavat, että olette muutakin kuin pienen ihmisen tarpeiden koordinoijia.
Jos mietit, miten pysyä yhteydessä vauvan jälkeen, aloita tästä. Ei paineella eikä täydellisellä suunnitelmalla, vaan pienellä lämmöllä.
Moni tuore äiti kuulee kuuden viikon jälkitarkastuksesta ja tulkitsee sen määräajaksi seksille. Sitä se ei ole. Lääkärin tai terveydenhoitajan arvio siitä, että toipuminen etenee normaalisti, ei tarkoita, että pitäisi olla valmis yhdyntään, haluun tai minkäänlaiseen tiettyyn läheisyyteen.
Haluttomuus vauvan jälkeen on tavallista ja sille voi olla monta täysin hyväksyttävää syytä:
Myös toinen vanhempi voi olla epävarma, kokea torjutuksi tulemisen pelkoa, pelätä tuottavansa kipua tai tuntea etäisyyttä. Molempien tunteet ansaitsevat tilaa.
Vauvan jälkeen läheisyys voi alkaa kosketuksesta, johon ei liity odotusta seksistä. Pitäkää kädestä, halatkaa, suudelkaa hieman pidempään. Antakaa hartiahieronnan olla vain hartiahieronta. Jos jokainen kosketus tuntuu johtavan oletukseen seksistä, kosketus voi alkaa tuntua kuormittavalta.
Puhukaa asiasta rehellisesti, vaikka se tuntuisi kömpelöltä. Voit sanoa esimerkiksi: ”Minulla on ikävä läheisyyttä, mutta tarvitsen hitaampaa tahtia” tai ”Haluan hellyyttä ilman pelkoa siitä, että sen pitää johtaa mihinkään muuhun.” Rehellisyys lisää turvallisuuden tunnetta.
Jos seksi sattuu, ota asia puheeksi lääkärissä, neuvolassa tai lantionpohjan fysioterapeutin kanssa. Kipu on synnytyksen jälkeen melko yleistä, mutta sitä ei tarvitse vain kestää.
Jokaisessa parisuhteessa on vaikeita vaiheita. Joskus merkit kuitenkin kertovat siitä, että viikoittainen keskustelu ja parempi tehtävälista eivät yksin riitä.
Pariterapiaa tai muuta tukea kannattaa harkita, jos suhteessa on:
Pariterapia ei ole epäonnistumisen merkki. Se on apua, jota voi hakea ennen kuin pienestä säröstä kasvaa vaikeampi ongelma. Ammattilainen voi auttaa puhumaan kipeistä asioista ilman, että keskustelu päätyy aina samaan riitaan.
Jos kummallakaan on voimakasta alakuloa, ahdistavia tai tunkeilevia ajatuksia, paniikkia tai itsetuhoisia ajatuksia, apua kannattaa hakea nopeasti neuvolasta, terveyskeskuksesta, työterveyshuollosta tai päivystyksestä. Välittömässä vaaratilanteessa soita numeroon 112.
Parisuhteenne voi näyttää nyt erilaiselta. Tietenkin näyttää. Olette molemmat muuttuneet, ja pieni ihminen tarvitsee teiltä enemmän kuin ehkä osasitte odottaa. Parisuhde vauvan jälkeen voi silti vahvistua rehellisten keskustelujen, reilumman työnjaon, paineettoman läheisyyden ja pienten, toistuvien valintojen kautta.
Joinakin päivinä yhteys voi olla pitkä keskustelu. Toisina päivinä se on kupillinen teetä, jonka toinen tuo viereen pyytämättä.
Sekin merkitsee paljon.