Vauvan tuominen kotiin on usein yhtä aikaa ihanaa ja kaoottista. Syöttöjä, vaipanvaihtoja, yritys muistaa milloin ehdit viimeksi käydä kunnolla suihkussa. Sitten joku sanoo: „Teidän pitäisi alkaa pitää vauvaa vatsallaan!” ja se voi tuntua vain yhdeltä asialta lisää jo valmiiksi pitkällä listalla.
Hengitä rauhassa. Vatsallaan olo ei ole monimutkaista eikä sen kuulu olla stressaavaa. Siitä voi tulla jopa yksi päivän ihanimmista yhteisistä hetkistä.
Tässä oppaassa käydään läpi mitä vatsallaan olo on, miksi se on tärkeää, milloin aloittaa, kuinka kauan kerrallaan kannattaa harjoitella ja miten siitä saa vauvalle miellyttävää, vaikka lapsi tuntuisi aluksi vihaavan maha-asentoa.
Yksinkertaisimmillaan vatsallaan olo tarkoittaa aikaa, jolloin vauva on hereillä, vatsallaan ja aikuisen valvonnassa.
Siinä kaikki.
Et tarvitse erikoisalustoja, et lelukasaa, et vauvakuntosalia.
Jos vastasyntynyt makaa hereillä rinnallasi tai rintakehälläsi, kun itse nojaat taaksepäin sohvalla, se on vauvan vatsallaan oloa. Jos vauva on viltillä lattialla ja istut vieressä seuraamassa, sekin on vatsallaan oloa.
Tärkeimmät asiat:
Vatsallaan olo on eri asia kuin uni. Suomessa suositellaan, että vauvat nukkuvat selällään, koska se vähentää kätkytkuoleman (SIDS) riskiä. Siksi usein sanotaan: selälleen nukkumaan, vatsalleen leikkimään.
Moni on ehkä kuullut, että vatsallaan olosta on hyötyä, mutta kukaan ei ole kunnolla selittänyt miksi. Puretaan se auki selkokielellä.
Kun vauva on vatsallaan, hän yrittää luonnostaan nostaa ja kääntää päätään. Jo tämä yksinkertainen liike harjoittaa kokonaisen lihasryhmän:
Näitä lihaksia vauva tarvitsee, kun hän:
Vatsallaan oleminen on siis kuin lempeä jumppa, jossa vauvan keho vahvistuu pikkuhiljaa. Yksi suurimmista vatsallaan harjoittelun hyödyistä vauvalle onkin se, että se luo pohjan kaikille isoille motorisille taidoille.
Nykyvauvat viettävät paljon aikaa selällään: nukkuessa, turvakaukalossa, rattaissa, sitterissä. Jatkuva paine samaan kohtaan voi johtaa siihen, että takaraivo tai pään sivu litistyy, ilmiötä kutsutaan plagiokefaliaksi eli pään epäsymmetriseksi muotoutumiseksi. Kansankielellä puhutaan usein „litteä pää vauva”.
Kun vauva on vatsallaan, paine ei kohdistu jatkuvasti takaraivoon. Näin vatsallaan olo estää litteää päätä ja tukee päälaen litistymisen ehkäisyä arjessa helposti.
Suomessa neuvola, suomalaiset lastenlääkärit ja fysioterapeutit korostavat säännöllistä vatsallaan oloa yhtenä keinona suojella vauvan pään muotoa.
Vatsallaan ollessa vauva alkaa:
Näistä syntyy vähitellen:
Vatsallaan olo antaa vauvalle myös uuden näkökulman ympäristöön. Selällään vauva tuijottaa helposti vain kattoa, vatsallaan hän näkee kasvosi eri kulmasta, huomaa eteensä laitetut lelut ja tunnustelee alustaa mahansa alla. Nämä pienet kokemukset tukevat yllättävän paljon vauvan motorista kehitystä vatsallaan.
Vatsallaan olo ensimmäisinä päivinä kotiutumisen jälkeen on täysin mahdollista.
Se voi kuulostaa aikaiselta, mutta ihan alussa vatsallaan olon ei tarvitse näyttää treeniltä, vaan enemmänkin halailta.
Ensimmäisinä viikkoina helpoin tapa on usein maha-asento vanhemman rintakehällä:
Tämä on ihan yhtä hyvää vatsallaan harjottelua kuin lattialla olo. Vastasyntynyt ei välttämättä nosta päätään juuri lainkaan aluksi, hän voi vain levätä ja nuuskutella. Se on täysin ok.
Kun päivät kuluvat ja oma varmuus kasvaa, voit kokeilla muutamaa sekuntia kerrallaan tukevalla ja turvallisella alustalla, kuten leikkimatolla tai viltillä lattialla, aina vauvan vieressä pysyen.
Jos mietit milloin aloittaa vatsallaan olo, lyhyt vastaus on: heti kun sinulla on siihen voimia ja hetki tuntuu sopivalta. Tavoite on pieni annos usein.
Moni tuore vanhempi pohtii:
Tässä käytännön ohje, jota voit sovittaa omaan vauvaasi.
Jos vauva jaksaa aluksi vain 30 sekuntia, sekin riittää. Siitä voi vähitellen pidentää aikaa. Tärkeintä on pienet toistot, ei täydelliset minuutit.
Monet vauvat jaksavat vähitellen yhteensä noin 15–20 minuuttia vatsallaan päivässä. Sen ei kuulu olla yhtenä pötkönä, päinvastoin.
Ajattele se jaettuna useampaan pätkään:
Kun vauva vahvistuu ja tottuu asentoon, voit hiljalleen pidentää yksittäisiä jaksoja.
Kuuntele vauvan viestejä. Jos hän huutaa lohduttomasti ja on selvästi saanut tarpeekseen, nosta syliin. Lohtu ensin. Uudestaan voi kokeilla myöhemmin.
Moni vanhempi kuvittelee vatsallaan olon tarkoittavan pientä vastasyntynyttä litteällä matolla surkeana makaamassa. Ei ihme, jos ajatus tuntuu kurjalta.
Tässä muutamia vinkkejä vatsallaan oloon vanhemmille, jotka tekevät harjoittelusta pehmeämpää.
Useimmille helpoin aloitus, etenkin vastasyntyneen vatsallaan harjoitteluun:
Olet lämmin, sydämen syke on tuttu ja kasvosi lähellä. Useimmat vauvat rauhoittuvat tähän mielellään.
Toinen helppo vaihtoehto:
Tämä sopii hyvin lyhyiksi hetkiksi, esimerkiksi vaipanvaihdon jälkeen tai ennen kuin laitat vauvan kantoreppuun.
Kun olet valmis kokeilemaan lattiaa:
Pyyhe tai tyyny nostaa vauvaa hieman, jolloin pään nosto voi olla helpompaa.
Voit myös kokeilla:
Asennosta riippumatta älä koskaan jätä vauvaa yksin vatsallaan ollessa.
Jos vatsallaan olo tuntuu jatkuvalta taistelulta, se ei ole kivaa kenellekään. Pienillä muutoksilla tilanteesta voi tulla huomattavasti rennompi.
Sen sijaan, että istut vauvan yläpuolella, käy itse lattialle vauvan eteen. Pidä kasvot lähellä, katsekontakti, hymyile, irvistele. Vauvat pitävät kasvoista enemmän kuin yhdestäkään lelustä.
Sinä olet tärkein „lelu” ja paras ohjelmanumero.
Et tarvitse koko lelukauppaa. Riittää muutama juttu:
Laita lelut ihan näkyville, ei liian kauas. Voit liikuttaa niitä hitaasti sivulta sivulle, jotta vauva seuraa katseella.
Äänesi on vauvalle tuttu ja rauhoittava. Voit:
Samalla kun pidät vauvaa hereillä ja rauhallisena, tuet myös hänen kielenkehitystään.
Varsinkin alussa tärkeämpää on laatu kuin kesto. Iloinen 2 minuutin vatsallaan olo on hyödyllisempi kuin 10 minuuttia, jonka vauva viettää itkien.
Yritä lopettaa hetki hyvään fiilikseen, kun mahdollista. Jos alat nähdä, että vauva alkaa nyreillä, voit nostaa heti syliin, halata ja osoittaa, että kuulostat hänen viestejään.
Moni vauva protestoi aluksi. Et tee mitään väärin.
Jos vauva itkee tai selvästi vihaa maha-asentoa:
Aloita rinnalla vatsallaan
Useimmat vauvat sietävät paljon paremmin vatsallaan oloa rintakehälläsi kuin lattialla. Se tuntuu turvallisemmalta ja läheisemmältä.
Pidä hetket todella lyhyinä
Ajattele aluksi 30 sekuntia - 1 minuutti kerrallaan, sitten syliin. Kasvata aikaa muutama sekunti kerrallaan, kun vauva tottuu.
Valitse hetki tarkasti
Kokeile vatsallaan oloa hyvien päiväunien jälkeen ja kevyen tankkauksen jälkeen, ei silloin kun vauva on tosi nälkäinen, yli-väsynyt tai ylistimuloitunut.
Hyödynnä liikettä
Kevyt keinuttelu, kun vauva on poikittain sylissä tai jalkojen päällä, voi helpottaa. Jotkut käyttävät myös jumppapalloa, mutta tällöin vauva täytyy pitää erityisen tukevasti kiinni.
Vaihda alustaa
Jotkut vauvat pitävät napakammasta alustasta, toiset pehmeästä. Voit kokeilla leikkimattoa, paksumpaa vilttiä, taiteltua peittoa tai erilaista tekstuuria omaavaa alustaa.
Tärkeintä on, ettet pakota. Jos vauva on selvästi todella ahdistunut, nosta syliin, rauhoittele ja kokeile myöhemmin uudelleen eri asennossa tai lyhyempänä hetkenä.
Se, että vauva itkee vatsallaan ollessa, ei tarkoita epäonnistumista. Opitte tätä yhdessä.
On muutama hetki, jolloin vatsallaan olo ei ole hyvä idea:
Heti ruokailun jälkeen
Tasainen maha-asento täyden vatsan kanssa voi tuntua epämiellyttävältä ja lisätä pulauttelua. Odota hetki ruokailun jälkeen.
Kun vauva on erittäin väsynyt tai todella nälkäinen
Silloin energia ja pinna eivät riitä „minijumppaan”.
Jos vauva on sairas tai kuumeinen
Tällöin pääpaino on lohdussa ja levossa, ei harjoittelussa. Noudata lääkärin tai päivystyksen ohjeita.
Jos vauvalla on jokin erityissairaus, voimakkaalta vaikuttava refluksi, lihasjänteyteen liittyviä huolia tai muita lääkärin seuraamia asioita, kysy neuvolasta, lääkäriltä tai lasten fysioterapeutilta henkilökohtaista ohjetta siitä, miten maha-asento kannattaa aloittaa ja toteuttaa turvallisesti.
Vatsallaan olo on hyödyllistä. Se tukee lihasvoimaa, vauvan niskalihasten vahvistamista, liikkumaan oppimista ja auttaa ehkäisemään sitä, että päälaen litistyminen vauva pääsisi etenemään. Samalla siitä voi tulla ihana yhteinen tuokio, jossa nautit vauvan ponnisteluista ja edistymisestä.
Se ei kuitenkaan ole suoritus tai koe, jonka joko läpäiset tai reputat.
Toisina päivinä ehdit helposti ne muutamat vatsallaan olon hetket. Toisina päivinä koko päivä menee sumussa syöttöjen, vaippojen ja oman jaksamisen kanssa ja huomaat illalla, että vatsallaan olo unohtui täysin. Näin käy todella monelle.
Olennaista on, että:
Kun jatkat tarjolla pitämistä, vähän kerrallaan, vauva vahvistuu. Eräänä päivänä katsot alas ja huomaat, että hän ponnistaa jo itse kyynärvarojen varaan tai kääntyy ensimmäistä kertaa vatsalta selälleen ja mietit: „Milloin sinä tämän opit?”
Siinä on vatsallaan olon hiljainen taika.