Olet saanut vauvan, arki on kääntynyt aivan päälaelleen ja kaikki ympärillä toistavat, että tämä on elämän onnellisinta aikaa.
Silti saatat itkeä suihkussa, tiuskia puolisolle tai makoilla hereillä kello kolme yöllä, vaikka vauva vihdoin nukkuu, ja miettiä: »Mikä minussa on vikana?»
Jos tämä kuulostaa tutulta, et ole rikki, et ole huono äiti, etkä todellakaan ole ainoa.
Tässä tekstissä käydään läpi, mikä on baby blues ja mikä synnytyksen jälkeinen masennus, miltä synnytyksen jälkeinen ahdistus voi näyttää ja mistä tietää, onko kyse vielä normaalista hormonimyrskystä vai tilanteesta, jossa tarvitaan muuta apua. Jos yksikin lauseista osuu sinuun, jatka lukemista. Joillekin naisille tällainen tieto on kirjaimellisesti hengenvaaran poistavaa.
Lähes jokainen suomalainen neuvolan terveydenhoitaja mainitsee baby bluesin tai vauvakriisin jossain kohtaa raskautta. Sitten vauva syntyy, pääsette kotiin ja yhtäkkiä tiedät tasan, mistä he puhuivat.
Arvioiden mukaan jopa 80 % tuoreista äideistä kokee baby bluesin. Noin 8 naisella 10:stä on jonkinasteisia oireita.
Baby blues liittyy ennen kaikkea:
Tämä ei kerro heikkoudesta. Keho ja aivot vain reagoivat valtavaan muutokseen lyhyessä ajassa.
Useimmat äidit huomaavat mielialan heittelyn hyvin pian synnytyksen jälkeen.
Milloin baby blues alkaa?
Tyypillisesti 2.–3. päivänä synnytyksen jälkeen,
usein juuri sairaalasta kotiutumisen jälkeen tai kun adrenaliini laskee.
Milloin oireet ovat pahimmillaan?
Monella noin 5. päivänä. Useat kuvaavat sitä täydelliseksi romahduspäiväksi.
Kuinka kauan baby blues kestää?
Oireet rauhoittuvat yleensä 2 viikon kuluessa synnytyksestä.
Voit olla edelleen väsynyt ja herkkä itkemään, mutta raju ja arvaamaton tunnevuoristorata laantuu.
Jos olo on yhä voimakkaan huono kahden viikon jälkeen, se on selvä merkki siitä, että kannattaa jutella lääkärin tai neuvolan kanssa mahdollisesta synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, jota kutsutaan myös äitiysmasennukseksi tai postnataaliseksi masennukseksi.
Baby blues -oireet tuntuvat usein sekavalta myllerrykseltä. Yhtenä hetkenä naurat vauvan ilmeille, seuraavassa itket, koska paahtoleipä paloi.
Tyypillisiä baby blues oireita ovat:
Äkilliset mielialanvaihtelut
Hetki sitten kaikki oli ok, seuraavassa olet kyynelissä tai ärtynyt.
Itkuherkkyys
Itku tulee "ilman syytä". Usein iltaisin tai kun vieraat lähtevät.
Ärtyisyys
Tiuskit puolisolle tai läheisille, ärsyynnyt tavallisista asioista.
Ahdistuneisuus
Huolehdit tavallista enemmän, erityisesti imetyksestä, vauvan unesta tai siitä, teetkö asiat "oikein".
Nukahtamisvaikeudet, vaikka vauva nukkuu
Olet uupunut, mutta pää ei suostu rauhoittumaan.
Ylikuormituksen tunne
Päivän perusasiat (syöttäminen, vaipanvaihto, suihkussa käynti) tuntuvat maratonilta.
Baby blues -vaiheessa kaikesta huolimatta:
Jos kokemuksesi sopii suurin piirtein tähän, olet todennäköisesti baby blues -vaiheessa. Tuki, lepo ja rauhoittavat sanat auttavat paljon.
Synnytyksen jälkeinen masennus eli äitiysmasennus ei ole vain baby blues, joka "venähti vähän". Se on hoidettava sairaus, aivan siinä missä fyysinenkin sairaus.
Suomessa arvioidaan, että noin 10–15 % äideistä sairastuu synnytyksen jälkeiseen masennukseen ensimmäisen vuoden aikana. Vähintään joka kymmenes, todennäköisesti useampi, koska kaikki eivät uskalla kertoa voinnistaan.
Tämä kohta hämmentää monia.
Synnytyksen jälkeinen masennus:
Jos vauva on 4 tai 9 kuukauden ikäinen ja mietit: »Voiko minulle muka nyt tulla äitiysmasennus?»
Vastaus on kyllä. Synnytyksen jälkeinen aika kestää noin vuoden.
Kokemus on jokaisella hieman erilainen, mutta synnytyksen jälkeiseen masennukseen liittyy usein samoja piirteitä.
Jos tunnistat useita alla olevista useimpina päivinä yli kahden viikon ajan, on aika hakea apua synnytyksen jälkeiseen masennukseen:
Jatkuva suru tai tyhjyyden tunne
Mieliala on matala, olo on tyhjä tai toivoton suurimman osan päivästä.
Kiinnostuksen ja mielihyvän menetys
Asiat, joista ennen pidit (sarjat, kirjat, harrastukset, jopa vauvan sylittely) tuntuvat latteilta tai turhilta.
Välinpitämättömyys vauvaa kohtaan
Huolehdit kyllä vauvan perustarpeista, mutta tunnet olevasi etäinen, ärtynyt tai jopa välinpitämätön.
Voimakas ahdistus tai paniikkikohtaukset
Kova pelko, sydämen tykytys, vapina, tunne että pyörryt tai menetät kontrollin.
Vaikeus kiintyä vauvaan
Et tunne sitä "rakkautta ensi silmäyksellä", josta kaikki puhuvat. Ehkä et tunne mitään, tai tunnet vihaa tai torjuntaa.
Toimintakyvyn romahtaminen
Tavalliset arjen asiat tuntuvat mahdottomilta. Pukeutuminen, suihku tai viestiin vastaaminen on liikaa.
Vetäytyminen läheisistä
Et vastaa viesteihin, perut tapaamisia, haluat olla yksin tai koet, ettei kukaan voi ymmärtää.
Unen muutokset
Joko et saa unta (mieli ei hiljene, vaikka vauva nukkuu) tai nukut liikaa.
Ruokahalun muutokset
Et saa syötyä tai syöt paljon lohduttaaksesi itseäsi.
Syytökset, arvottomuuden ja "huonon äidin" tunteet
Arvostelet itseäsi armottomasti, aivan eri mittakaavassa kuin miten asiat oikeasti ovat.
Itsetuhoiset ajatukset tai ajatukset vauvan vahingoittamisesta
Haitalliset mielikuvat tai tunkeilevat ajatukset, aina konkreettisiin suunnitelmiin asti.
Näistä kahdesta viimeisestä asiasta on tärkeä sanoa selvästi:
Se, että mieleen tulee ajatuksia itsen tai vauvan satuttamisesta, ei tee sinusta hirviötä. Se kertoo siitä, miten huonossa voinnissa olet. Tarvitset kiireellistä apua, et syyllistämistä.
Moni ei tunne itseään niinkään surulliseksi, vaan peloissaan olevaksi.
Saatat olla koko ajan valppaana, sydän hakkaa, käyt tarkistamassa vauvan hengityksen kymmenen minuutin välein ja googlaat jokaista pientä ihottumaa kello kaksi yöllä.
Tämä voi olla synnytyksen jälkeistä ahdistusta, joka voi esiintyä erikseen tai osana synnytyksen jälkeistä masennusta.
Pieni huoli on täysin normaalia. Synnytyksen jälkeinen ahdistus näyttää tältä:
Ylenpalttinen huolehtiminen, joka ei katkea
Huoli pyörii päässä koko ajan. Et pysty järkeilemällä rauhoittamaan itseäsi.
Laukkaavat ajatukset
Mieli hyppii uhkakuvasta toiseen, ja olosta tulee lopulta uupunut.
Jatkuva tarkistaminen ja varmistelun tarve
Käyt katsomassa hengittääkö vauva, etsit koko ajan puolison tai neuvolan vakuuttelua siitä, että kaikki on hyvin.
Fyysiset oireet
Puristus rinnassa, sydämentykytys, huimaus, hikoilu, tunne että jotain pahaa on aivan kohta tapahtumassa.
Kyvyttömyys rauhoittua
Vaikka vauva on turvassa ja nukkuu, keho on silti hälytystilassa.
Välttely
Välttelet nukkumista, liikkumista kodin ulkopuolella tai sitä, että joku muu pitää vauvaa, koska "entä jos" -ajatukset pelottavat.
Kaikilla, joilla on synnytyksen jälkeinen ahdistus, ei ole selvästi matalaa mielialaa. Siksi moni ajattelee, että kyse ei voi olla postnataalisesta masennuksesta. Todellisuudessa synnytyksen jälkeinen mielialaongelma on usein sekoitus: masennusta, ahdistusta tai molempia.
Vertailu auttaa hahmottamaan tilannetta. Lukiessasi voit rauhassa miettiä, kumpaa oma kokemuksesi muistuttaa enemmän.
Baby blues
Synnytyksen jälkeinen masennus
Jos voimakkaat oireet alkavat tai jatkuvat selvästi kahden viikon jälkeen, kyse voi olla synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ei enää pelkästä baby bluesista.
Baby blues
Synnytyksen jälkeinen masennus
Baby blues
Synnytyksen jälkeinen masennus
Jos mietit: »Kuinka kauan baby blues kestää, kun olo on kamala jo neljättä viikkoa?»
Se on vahva merkki siitä, että on aika jutella ammattilaisen kanssa synnytyksen jälkeisen masennuksen oireista.
Väsymys synnytyksen jälkeen pahentaa ihan kaikkea. Muutama kysymys voi auttaa hahmottamaan tilannetta:
Jos saisit ihmeellisesti nukkua viikon hyvin, uskotko, että olisit suurin piirtein oma itsesi?
Vai onko olo niin toivoton tai ahdistunut, ettei edes ajatus levosta tunnu auttavan?
Onko päivässä hetkiä, jolloin olosi on ihan ok, edes lyhyesti?
Vai onko raskas, harmaa tunne läsnä aamusta iltaan?
Ovatko läheiset sanoneet, ettet "oikein ole oma itsesi" tai että näytät "tosi alakuloiselta"?
Myös oma intuitio on tärkeä. Jos pieni ääni sisällä kuiskaa, että "minun pitäisi varmaan hakea apua", siihen kannattaa luottaa. Se ääni on viisas.
Moni äiti siirtää avun hakemista, koska häpeää oloaan. Tai ajattelee, että "muilla on vielä vaikeampaa, minun pitää vain kestää".
Sinun ei tarvitse odottaa romahdukseen asti, ennen kuin olet "tarpeeksi huonossa kunnossa" saadaksesi apua.
Suomessa:
Avun hakeminen ei tarkoita automaattisesti sitä, että lapsi otetaan pois. Terveydenhuollon tavoite on pitää sinut ja vauva yhdessä ja turvassa. Hoito on voimien palauttamista varten, ei rangaistus.
Vastaanotolle ei tarvitse mennä valmiin puheen kanssa. Tärkeintä on, että aloitat keskustelun.
Jos mahdollista, kerro asiasta edes yhdelle luotettavalle ihmiselle:
Voit sanoa esimerkiksi:
Jos sopivat sanat puuttuvat, voit näyttää tälle ihmiselle vaikka tämän tekstin ja sanoa: »Tunnistan tästä itseni.»
Suomessa voit ottaa yhteyttä esimerkiksi:
Voit sanoa:
»Olen ollut hyvin alakuloinen ja ahdistunut synnytyksen jälkeen. Tätä on jatkunut yli kaksi viikkoa, ja pelkään, että minulla on synnytyksen jälkeinen masennus.»
Kerro konkreettisia synnytyksen jälkeinen masennus oireita tai synnytyksen jälkeisiä ahdistusoireita: etäisyys vauvaa kohtaan, paniikkikohtaukset, toivottomuus, tunkeilevat ajatukset.
Sinut kuuluu ottaa vakavasti. Jos koet, ettei sinua kuulla, on täysin sallittua pyytää toista mielipidettä tai varata aika toiselle lääkärille.
Neuvoloissa ja perusterveydenhuollossa käytetään usein lyhyttä kyselyä nimeltä Edinburgh Postnatal Depression Scale (EPDS) eli Edinburghin synnytyksen jälkeisen masennuksen mittari.
Siinä on 10 kysymystä siitä, miltä sinusta on tuntunut viimeisen 7 päivän aikana. Kysymykset koskevat esimerkiksi:
Vastaat monivalintana tyyliin »useimmiten», »harvoin», »en koskaan».
Vastauksista tulee pistemäärä, joka kertoo, onko riski postnataaliseen masennukseen tai tarvetta lisätuelle.
EPDS ei ole diagnoosi, mutta se on hyvä työkalu sen arvioimiseen, kaivataanko tarkempaa selvittelyä ja tukea.
Voit halutessasi etsiä Edinburghin asteikon itse netistä, täyttää sen etukäteen ja ottaa tuloksen mukaan neuvolaan tai lääkärille. Se voi helpottaa asioiden puheeksi ottamista.
Synnytyksen jälkeinen masennus ja synnytyksen jälkeinen ahdistus ovat hoidettavia. Useimmat äidit toipuvat hyvin, kun saavat oikeanlaista tukea. Tämä ei ole rangaistus siitä, että olet tullut äidiksi, eikä asia, jonka yli kuuluu vain "jaksaa".
Yleisiä vaihtoehtoja ovat:
Kognitiivinen käyttäytymisterapia (KBT / CBT)
Auttaa tunnistamaan haitallisia ajatus- ja toimintamalleja ja muuttamaan niitä lempeämmin realistisiksi.
Keskustelu- tai pari- ja perheterapia
Tilaa puhua synnytyskokemuksesta, muutoksesta vanhemmaksi, parisuhteesta ja tunteista turvallisessa ympäristössä.
Monilla hyvinvointialueilla voi hakeutua mielenterveyspalveluihin ilman lähetettä tai saada lähetteen neuvolasta tai lääkäriltä. Odotusajat voivat olla pitkiä, joten mitä aiemmin haet apua, sen parempi.
Lisäksi on järjestöjä ja paikallisia perhetyön palveluja, vertaistukiryhmiä ja äideille suunnattuja ryhmiä, joissa voi puhua avoimesti myös vaikeista tunteista.
Joskus keskusteluapu ei yksin riitä, varsinkin jos oireet ovat voimakkaita.
Lääkäri tai psykiatri voi ehdottaa masennuslääkitystä. Moni äiti pelkää lääkitystä erityisesti imetyksen vuoksi. Siksi hyvä ja ajantasainen tieto on tärkeää.
Keskeistä:
Myös hoitamaton synnytyksen jälkeinen masennus sisältää riskejä, sekä sinun hyvinvoinnillesi että kyvylle huolehtia lapsesta ja kiintymyssuhteelle pitkällä aikavälillä. Kun sinua hoidetaan, samalla suojellaan myös vauvaa.
Älä aloita tai lopeta lääkitystä äkisti omin päin, vaan keskustele aina asiasta lääkärin, neuvolan tai perhepsykiatrian ammattilaisen kanssa.
Yksikään lääke tai terapia ei korvaa arjen konkreettista apua.
Hyödyllistä voi olla esimerkiksi:
Apua kotitöihin
Joku, joka laittaa ruokaa, vie roskat, pesee pyykkiä tai pitää vauvaa sylissä, kun käyt suihkussa.
Unen tukeminen
Puoliso hoitamassa yhden yösyötön (korvike tai pumpattu maito), isovanhempi ottamassa aamuvuoron, jotta saat nukkua pidempään.
Vertaistuki
Perhekerhot, neuvolan perhevalmennuksen jatkoryhmät, äiti-vauva -ryhmät ja netin keskusteluryhmät, joissa muut puhuvat rehellisesti voinnistaan.
Rajojen asettaminen
Vierailujen rajaaminen, jos ne kuormittavat, ei sanominen ihmisille, joiden seurassa tunnet itsesi arvostelluksi, sekä sen pyytäminen, millaista apua oikeasti tarvitset.
Nämä eivät ole hemmottelua. Ne ovat olennainen osa sitä, ettei baby blues pahene masennukseksi ja että toipuminen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja ahdistuksesta on mahdollista.
Äitiydestä näytetään usein vain pehmeät viltit, uniset hymykuvat ja hehkuvat äidit. Harvemmin näkyvät ne kello neljän aamun hetket, kun tuntuu, ettet tunnista omaa elämääsi.
Jos tästä tekstistä jää mieleen vain yksi asia, olkoon se tämä:
Synnytyksen jälkeinen masennus, äitiysmasennus, baby blues, synnytyksen jälkeinen ahdistus, vauvakriisi - termejä on monta ja ne menevät sekaisin helposti. Lopulta olennaisinta on se, miltä sinusta nyt tuntuu ja miten selviät arjesta.
Jos yksikin kohta sai sinut ajattelemaan, että "tuo olen minä", tee nämä kolme asiaa:
Avun hakeminen synnytyksen jälkeiseen masennukseen on merkki rohkeudesta, ei epäonnistumisesta. Teet jotain valtavan suurta, kun kasvatat, synnytät ja hoidat pientä ihmistä. Se, että pidät huolta myös omasta mielenterveydestäsi, on osa sitä, että olet juuri niin hyvä äiti kuin nytkin jo olet.