Toinen kuukausi vauvan kanssa: miksi se voi tuntua raskaammalta ja miten selvitä
Kaikki puhuvat siitä ensimmäisestä kuukaudesta vauvan kanssa. Pienistä vaatteista, ensimmäisestä itkusta, yösyötöistä. Harvempi kertoo, että toinen kuukausi voi iskeä päin kasvoja kuin rekka.
Jos olet jossain 4–8 viikon synnytyksen jälkeisessä kohdassa ja mietit, että „miksi tämä menee vaikeammaksi, ei helpommaksi?”, et ole epäonnistunut. Olet väsynyt. Syvältä, fysiologisesti, univajeessa. Se muuttaa kaiken.
Tämä on sinulle, tuore äiti, joka makaat sohvalla ja mietit, tuletko koskaan tuntumaan omalta itseltäsi taas. Et ole yksin etkä heikko. Olet uupunut. Se ei ole sama asia.
Miksi toinen kuukausi voi tuntua ensimmäistä raskaammalta
Ensimmäiset viikot voivat olla tiivis, utuinen kupla. Ihmiset tulevat kylään, saat kukkia ja ruokaa, viestit tulvivat. Keho pyörii adrenaliinin ja selviytymistilan varassa.
Sitten alkaa se toinen kuukausi.
Adrenaliini hiipuu
Ihan alussa keho on täynnä hormoneja ja stressireaktioita, jotka auttavat jaksamaan. Saatat jopa ajatella, että „olen yllättävän kunnossa, tähän nähden”.
Viikon 4 tienoilla se alkuhuuma alkaa laskea. Yösyötöt jatkuvat. Vauvan uni on edelleen arvaamatonta. Mutta sinä alat tuntea kaiken: kivut, väsymyksen, ne tunteet, jotka aiemmin olivat vaimeampia.
Yhtäkkiä se, mikä tuntui „jotenkin hallittavalta” viikolla 2, voi tuntua täysin ylivoimaiselta viikolla 6.
Kertyvä univelka räjähtää käsiin
Yhden huonon yön jälkeen ihminen toipuu. Kahdesta vielä jotenkin. Mutta kun peräkkäin tulee viikkoja pätkittyä unta, keho ja aivot kantavat kasautunutta univelkaa.
Vastasyntyneet eivät yleensä noudata mitään siistiä „vauvan uniohjelmaa”. Vauva ei nuku pitkiä pätkiä, vaan heräilee syömään, tarvitsee apua rauhoittumiseen ja kehon sisäinen kello on ihan sekaisin. Vaikka vauva alkaisi nukkua välillä vähän pidempiäkin pätkiä, oma unesi on silti:
- pilkkoutunut 1–3 tunnin jaksoihin
- katkonainen syöttöjen, vaipanvaihtojen ja huolen takia
- pinnallista ja levotonta, kun kuuntelet jokaista inahdusta
Toisen kuukauden kohdalla tämä jatkuva univaje iskee kunnolla. Saatat huomata, että:
- itku tulee herkästi
- tunnet olosi täriseväksi tai ylikierroksilla olevaksi
- unohdat asioita, jotka normaalisti muistaisit heti
Et ole „sekoamassa”. Tätä on uupumus synnytyksen jälkeen.
Koliikki huipentuu usein noin 6 viikon kohdalla
Monessa perheessä koliikki tekee illoista loputtomalta tuntuvan itkuputken. Koliikki on usein pahimmillaan noin 6 viikon iässä ja voi jatkua 3–4 kuukauden ikään.
Jos vauva:
- itkee pitkään erityisesti iltaisin
- on vaikea rauhoittaa, vaikka on syönyt, vaippa on vaihdettu ja olet sylitellyt
- vaikuttaa olevan kipuinen, mutta neuvolassa tai lääkärissä todetaan, että vauva on muuten terve
…olette luultavasti siinä koliikin huipussa. Tunnit, jotka kävelet, keinuttelet ja hyssyttelet valmiiksi tyhjällä unipankilla, ovat todella raastavia.
Jos ajattelet joka päivä „pelkään viittä iltapäivällä”, se on hyvin tyypillinen toisen kuukauden fiilis.
Todellisuus iskee tajuntaan
Ensimmäinen kuukausi tuntuu tilapäiseltä. Vieraat sanovat „kunhan selviätte näistä ekasta viikoista, sitten helpottaa”. Tartut siihen lupaukseen.
Toisessa kuussa monelle hiipii ajatus: tämä ei ollut kahden viikon spurtti, vaan enemmänkin maraton. Vauvan uni on edelleen repaleista, yöt ovat rikkonaisia ja hoiva on tauotonta.
Saatat huomata miettiväsi:
- „Nukunko koskaan enää yli 2 tuntia putkeen?”
- „Onko tämä nyt tätä, koko ajan?”
- „Miksi kukaan ei kertonut, että tämä on näin rankkaa?”
Se hetki, kun todellisuus kunnolla valkenee, voi tuntua musertavalta. Se ei silti tarkoita, että teet mitään väärin. Se tarkoittaa, että näet selkeämmin, miten intensiivinen tämä vaihe on.
Mitä univaje oikeasti tekee keholle ja mielelle (kyse ei ole luonteenlujuudesta)
Kun selviät päivästä toiseen vauvan univaikeuksien ja oman univajeen kanssa, voi tuntua, että liioittelet tai et vain ole tarpeeksi „vahva”. Saatat verrata itseäsi muihin äiteihin ja miettiä, miksi „muut näyttävät pärjäävän”.
On hyvä sanoa suoraan: univajeen oireet ovat todellisia ja vakavasti otettavia.
Heikentynyt harkintakyky
Heikot yöunet vaikuttavat reaktioaikaan ja päätöksentekoon. Suomalaisten unilääketieteen tutkijoiden, kuten Työterveyslaitoksen ja THL:n, mukaan valvominen voi heikentää toimintakykyä samaan tapaan kuin humalatila.
Arjessa se voi näkyä vaikka näin:
- et muista, milloin vauva söi viimeksi
- tuijotat liedellä olevaa kattilaa tajuamatta, mitä olit tekemässä
- arvioit jonkin yksinkertaisen asian väärin, esimerkiksi ovatko turvakaukalon vyöt kunnolla
Et ole „tyhmä” tai „huolimaton”. Aivosi toimivat varavirralla.
Tunteet poukkoilevat
Kun et nuku, aivojen kyky säädellä tunteita heikkenee. Pienet asiat tuntuvat valtavilta. Puolison kommentti, vähän piikikkäältä tuntunut viesti tai väärä vaippamerkki kauppakassissa.
Voit:
- itkeä ilman näkyvää syytä
- huomata raivon kuohahtavan tyhjästä
- heilahdella päivän aikana „kyllä mä tän hoidan” -fiiliksestä „mä en kestä tätä” -tunteeseen
Et ole yliherkkä. Hermostosi reagoi univelkaan ja hormonimuutoksiin.
Vastustuskyky heikkenee
Moni tunnistaa kuvion: juuri kun vauvan uni alkaa olla edes hitusen parempaa, saat flunssan. Tai rintatulehdus iskee. Univaje voi heikentää immuunipuolustusta, jolloin tulehdukset iskevät helpommin ja synnytyksestä toipuminen hidastuu.
Keho yrittää samaan aikaan korjata raskaus- ja synnytysvammoja, kun heräät ylös monta kertaa yössä. Ei ole ihme, jos olo on aivan loppu.
Aivosumu ja muistikatkokset
Oletko kävellyt huoneeseen ja unohtanut, miksi menit sinne? Tai kertonut saman asian puolisolle kahdesti saman päivän aikana? Klassista univajea.
Monet äidit kuvailevat, että:
- yksinkertaisetkin tehtävät katkeilevat kesken
- sanat katoavat kesken lauseen
- to do -lista tuntuu yhdellä silmäyksellä ylitsepääsemättömältä kasalta
Se voi tuntua pelottavalta, kuin katoaisit itseltäsi. Mutta tämä on kuvattu ilmiö jatkuvassa univajeessa, ei pysyvä persoonan muutos.
Ydinajatus: kyse ei ole siitä, oletko „tarpeeksi vahva”. Tämä on biologiaa. Aivosi ja kehosi reagoivat niin kuin ihmisen keho reagoi, kun uni on pitkään riekaleina.
Selviytymisstrategiat: käytännön keinot, joilla tästä pääsee läpi
Vauvan unta ei voi napsauttaa kuntoon. Yöheräily on normaalia. Voitte silti muokata sitä, miten aikuiset taloudessa käsittelevät tilannetta.
Alla keinoja, jotka eivät oleta, että elämä näyttää Instagramilta.
„Nuku kun vauva nukkuu” - mitä se oikeasti tarkoittaa
Tätä neuvoa olet kuullut luultavasti kymmeniä kertoja. Ehkä olet mielessäsi vastannut: „joo joo, ja kuka sitten ripustaa pyykit?”
Ajatus ei ole täysin kelvoton, mutta se tarvitsee realismia ympärilleen.
Milloin siitä voi oikeasti olla hyötyä
Jos:
- vauvallasi on edes yksi päiväuni, jolloin hän nukahtaa kohtuullisen helposti
- kotona on toinen aikuinen edes osan ajasta
- koti pyörii edes jotenkin perusasetuksilla
silloin se, että valitset yhden vauvan päikkärin päivässä ja menet itsekin vaakatasoon, voi tehdä ison eron. Jo 20–40 minuutin lepo voi pehmentää synnytyksen jälkeistä uupumusta.
Kun vauva ei nuku muualla kuin sylissä
Moni vauva nukkuu erinomaisesti, kunhan on rinnalla, sylissä tai rintakehällä. Heti kun yrität laskea hänet sänkyyn, silmät rävähtävät auki.
Silloin voit:
- kokeilla turvallisia kontaktiunia sohvalla tai sängyssä, niin että olet puolimakaavassa asennossa, tyynyillä tuettuna
- pitää vettä ja välipalaa käden ulottuvilla, jotta edes tankkaat itse, kun vauva nukkuu
- jos tunnet nukahtavasi istuallesi vauva sylissä, se voi olla vaarallista. Pyydä jotakuta aikuista viereen valvomaan tai siirry sänkyyn turvallisempaan asentoon, jos se vain on mahdollista
Jos et pysty nukkumaan, kun vauva nukkuu, et ole epäonnistunut. Olet vain äiti, jonka vauva ei noudata kliseisiä neuvoja. Täysin tavallinen tilanne.
Kun tarvitset enemmän suihkua ja ruokaa kuin unta
Joskus siinä yhdessä hiljaisessa hetkessä suurimmat tarpeesi ovat:
- kuuma suihku
- kunnollinen ruoka, ei vain puoliksi syödyn voileivän reunat
- kymmenen minuuttia ulkona hengittämässä raitista ilmaa
Nämä tarpeet ovat ihan yhtä oikeita.
Saat aivan luvan kanssa päättää: „tämän päikkärin ajan syön ja käyn suihkussa, en nuku”. Perusasioista huolehtiminen ei ole vähemmän tärkeää kuin uni. Kaikki nämä tukevat jaksamista.
Yövuorot puolison kanssa, jotka toimivat oikeasti
Jos sinulla on puoliso kotona, jakakaa yö tarkoituksella. „Herätään molemmat aina kun vauva herää” johtaa yleensä siihen, että kumpikaan ei palaudu kunnolla.
Tässä muutama tapa, joilla suomalaiset perheet usein järjestävät öitä:
Vuoroyöt
- yhtenä yönä sinä vastaat pääasiassa vauvan tarpeista
- seuraavana yönä vastuu on puolisolla
Tämä toimii paremmin, kun imetys on jo vähän vakiintunut tai käytössä on pullo. Se, joka on „vapaalla”, voi nukkua toisessa huoneessa ja käyttää tarvittaessa korvatulppia, eikä häntä hälytetä, ellei ole oikea hätä.
Jaetut yövuorot
Tämä voi pelastaa arjen, jos imetät tai vauvan uni on hyvin katkonaista.
Esimerkiksi:
- puoliso hoitaa ajan noin klo 20–02: vaipanvaihdot, rauhoittelun, pullosyötöt, tai tuo vauvan rinnalle sinulle ja vie takaisin
- sinä hoidat klo 02–08: puoliso saa nukkua rauhassa toisessa huoneessa, sinä keskityt aamuöihin
Kellonaikoja voi säätää teille sopivaksi, vaikka 21–01 ja 01–05. Ajatuksena on, että molemmat aikuiset saavat vähintään yhden kohtuullisen yhtenäisen unipätkän.
Jos imetät
Yövuorot onnistuvat silti.
Vaihtoehtoja:
- lypsät yhden pullollisen etukäteen puolison „vuorolle”, jotta saat nukuttua sen ajan
- pidä vauvan oma sänky omalla puolellasi sänkyä ja harjoittele imetystä kylkiasennossa, niin et käytä niin paljon energiaa ylös nousemiseen
- pyydä puolisoa hoitamaan kaikki „imetystä ympäröivät” asiat: vaipat, röyhtäytykset, takaisin nukkumaan rauhoittelu, vauvan tuonti ja vienti, jotta saat pysyä mahdollisimman paljon vaakatasossa
Jos pumppaaminen stressaa tai sotkee maidontuotantoa, ei ole pakko pumpata. Silti voit odottaa, että puoliso hoitaa kaiken muun kuin itse imetyksen.
Päiväunivinkit: pienet levot, iso vaikutus
Pitkät päiväunet eivät välttämättä ole realistisia. Lyhyetkin voivat auttaa paljon.
Miksi torkut voivat pelastaa päivän
Uniklinikoiden ja unilääkäreiden mukaan 10–20 minuutin torkut voivat parantaa vireyttä ja mielialaa ilman, että heräät tokkuraisena. Et tarvitse syvää unta saadaksesi hyödyn.
Kokeile:
- laitat 20 minuutin herätyksen puhelimeen
- menet makuulle pimeään tai hämärään huoneeseen tai käytät unimaskia
- laitat puhelimeen äänettömän tilan tai sallit vain hätäsoitot
Jos heräät ja ajattelet „en tainnut edes nukahtaa kunnolla, ei tämä lasketa”, se lasketaan. Lepo on lepoa.
Päästä irti syyllisyydestä
Päässä voi pyöriä ääni: „tämä aika pitäisi käyttää siivoamiseen” tai „muut äidit eivät tarvitse päikkäreitä”.
Ei.
Jos keho huutaa lepoa, se on merkki, ei heikkous. Syyllisyys ei pese pyykkiä. Eikä se todellakaan auta jaksamaan seuraavaa yötä paremmin.
Apu ei ole epäonnistumista, vaan fiksuutta
Moni Suomessa kasvanut äiti kantaa mielikuvaa, että „hyvä äiti” hoitaa kaiken itse. Hän pyörittää kodin, vauvan, mahdolliset sisarukset ja muistaa vielä nimipäivätkin.
Se on harha. Vielä pari sukupolvea sitten uusi äiti oli usein sukulaisten ja kyläyhteisön ympäröimä viikkoja, jopa kuukausia.
Jos siis isovanhempi, sisarus, ystävä tai vaikka doula tarjoaa apua ja se tuntuu turvalliselta, ota se vastaan.
Esimerkiksi:
- oma äitisi tulee käymään ja vie vauvan vaunulenkille pariksi tunniksi ja sinä menet nukkumaan
- ystävä tuo pakastimeen kotiruokaa, jolloin teidän ei tarvitse kokata joka päivä
- appivanhemmat viikkaavat pyykit tai siivoavat keittiötä sillä aikaa, kun lepäät
Et luovuta äitiyttäsi muille. Annat keholle mahdollisuuden palautua sen verran, että jaksat jatkaa.
Kun joku sanoo „sano jos voin auttaa”, voit vastata konkreettisesti:
- „voisitko pitää vauvaa tunnin sylissä tänään iltapäivällä, että saan nukkua?”
- „lämpimät ruuat, jotka voi vain lämmittää, olisivat kullanarvoisia tällä viikolla”
- „voisitko viedä isomman lapsen puistoon huomenna aamulla?”
Et ole vaivaksi. Olet uupunut äiti, jolla on univelkaa ja elämä mullin mallin. Apu on siihen järkevä vastaus.
Milloin väsymys muuttuu vaaralliseksi
On olemassa „tosi väsynyt” ja sitten on turvaton tila. Rajan tunnistaminen on tärkeää.
Jos jokin alla olevista kuulostaa tutulta, tarvitset muutakin kuin lisää kahvia.
Nukahtaminen vauvaa pidellessä
Jos huomaat toistuvasti:
- nyökytteleväsi hereillä istuen vauva sylissä tai vauvalla rintakehällä sohvalla
- havahtuvasi säpsähtäen etkä muista paria edellistä minuuttia
se on hälytysmerkki.
Turvallisempia vaihtoehtoja:
- jos tunnet nukahtavasi väkisin, siirry sänkyyn ilman ylimääräisiä tyynyjä ja peittoja vauvan lähelle ja toimi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sekä SIDS-riskistä kertovien suositusten mukaisesti, jos vauva nukkuu samassa sängyssä
- pyydä puolisoa tai toista aikuista ottamaan vauva syliin, kun itse menet lepäämään
- laita vauva hetkeksi omaan sänkyyn tai pinnasänkyyn, vaikka hän hetken protestoisikin, ja käy itse virkistämässä itseäsi, pese kasvot kylmällä vedellä, hengitä syvään
Ajaminen liian väsyneenä
Jos olet niin poikki, että:
- silmät painuvat kiinni liikennevaloissa
- huomaat keskittymisen herpaantuvan tiellä
- olo on „epätodellinen” tai kuin katselisit itseäsi ulkopuolelta
Älä aja. Sinun ja vauvan henki on tärkeämpi kuin yksikään neuvolakäynti tai kauppareissu.
Pyydä kyytiä, siirrä menoja tai käytä julkista liikennettä, jos mahdollista. Jos on pakko ajaa, pidä matkat lyhyinä ja vältä aikoja, jolloin olet kaikkein väsynein, kuten aikaiset aamut tai myöhäiset illat.
Pakonomaiset ajatukset tai aistiharhat
Äärimmäinen univaje yhdistettynä synnytyksen jälkeisiin hormonimuutoksiin voi joskus johtaa:
- pelottaviin, ei-toivottuihin ajatuksiin, joissa kuvittelet vahinkoa itsellesi tai vauvalle
- siihen, että näet tai kuulet asioita, joita muut eivät näe tai kuule
- tunteeseen, että ajatukset sinkoilevat käsistä tai mieli ei tunnu omalta
Jos koet tällaista:
- ota yhteys terveyskeskukseen tai omalle lääkärille mahdollisimman pian
- kerro neuvolassa avoimesti, miten väsynyt olet ja millaisia ajatuksia tai tuntemuksia sinulla on
- voit soittaa Päivystysapuun numeroon 116 117, jos et tiedä, mihin hakea apua seuraavaksi
Et ole „hullu”. Saatat kärsiä vakavasta univajeesta, synnytyksen jälkeisestä masennuksesta tai harvinaisemmasta synnytyksen jälkeisestä psykoosista. Kaikki nämä ovat hoidettavia tiloja, jotka vaativat nopeaa apua.
Jos sinulla on hetkiä, jolloin pelkäät vahingoittavasi itseäsi tai jotakuta muuta, soita hätänumeroon 112 tai hakeudu heti päivystykseen. Turvallisuutesi on välitön prioriteetti, ei ylireagointia.
Tämän ei ole tarkoituskaan mennä yksin
Vastasyntyneen uni on sekavaa. Useimmat tuoreet vanhemmat eivät nuku pitkiä pätkiä pitkään aikaan. Toinen kuukausi vauvan kanssa voi olla erityisen julma, kun sumu sakenee ja tajuaa, ettei tilanne helpotukaan vielä.
Jotta jaksat, kun vauva ei nuku kunnolla ja oma väsymys painaa:
- hyväksy, että tämä on kehon biologiaa, ei testi siitä, millainen ihminen olet
- käytä sitä yhdistelmää „nuku kun vauva nukkuu” -hetkiä, jaettuja yövuoroja, pikapäikkäreitä ja läheisten apua, jonka saat haalittua
- Tarkkaile merkkejä siitä, milloin väsymys ei ole enää vain huonoa oloa, vaan turvallisuusriski
Ja ole itsellesi lempeämpi kuin koskaan ennen.
Jos juuri nyt vauvan uni on mitä on, vauva on suunnilleen kylläinen, suht puhdas ja turvassa, ja sinä roikut mukana rystyset valkoisina, teet riittävästi. Täydelliset iltarutiinit ja oppikirjamaiset unijaksot ehtii myöhemmin.
Tänään päivän saavutus voi olla 20 minuutin torkut. Tai se, että äitisi työntää rattaita pihalla, kun sinä nukut. Tai se, että pyydät puolisolta yhden kokonaisen vapaayön silloin tällöin.
Se ei ole heikkoutta. Se on viisautta.
Et ole epäonnistunut. Olet tuore äiti, joka elää katkonaisen unen, hormonimyrskyn ja vauvan univaikeuksien keskellä ja silti nousee ylös, kerta toisensa jälkeen, hoitamaan pientä ihmistä, joka ei selviä ilman sinua.
Se on jo itsessään valtavan ihmeellistä. Ja siihen saa tarvita paljon unta, tukea ja lepoa, jotta jaksaa jatkaa.
Me, Erby-sovelluksen kehittäjät, emme ota vastuuta päätöksistä, jotka teet näiden tietojen perusteella. Tiedot on tarkoitettu vain yleiseen tiedotukseen, eivätkä ne korvaa henkilökohtaista lääkärin neuvontaa.
